perjantai 24. kesäkuuta 2016

Testissä Racinel-tuotteet

Nyt on aika kertoa tuloksia ja mielipiteitä lopuista Racinelin tuotteista. Saimme siis Racinelilta paljon kaikkea kivoja juttuja testattavaksi reilu vuosi sitten - olisitte nähneet silloin kolmikon riemun, kun ne näkivät ison laatikollisen pelkkiä leluja tai ison laatikollisen pelkkiä kanafileitä? Nehän suorastaan syöksyi sinne tutkimaan! Parasta oli, että satsi tuotiin meille rekalla pihaan - arvaatkaapa oliko koirilla hauskaa, kun saivat terassilla tutkia laatikoita ja kurkkia sisään? Herkkuja ollaan syöty suhteellisen maltillisesti (lue: ahmittu huolellisesti) ja lelujakin on ollut meillä käytössä jo neljällä eri koiralla. Osaa tavaroista ja herkuista ollaan lahjoitettu suuren määrän takia meidän koirakavereille testattavaksi ja saatu heiltä sitten kommentteja tuotteista :-)

Racinel on meille tuttu merkki jo vuosien takaa. Kuten sanottu, niin ollaan käytetty oikeastaan kaikkea heidän tuotteistaa, ihan pihvitikuista krokotiililuihin. Oli siis mukavaa vastaanottaa näitä tuotteita meille kotiin, varsinkin kun suurinosa näistä oli meille kaikenlisäksi vielä uusia juttuja. Mikä onkaan parempaa kuin testata tuotteita, joista ei vielä ole minkäänlaista omaa mielipiteitä?

Meille tuli testiin läjä leluja, sipsejä, luita, nameja ja petejä. Matkapeti on meillä ollut käytössä, mutta itse pedit ovat toistaiseksi pysyneet paketeissaan. Tai itseasiassa yksi niistä meni kaverin kleinille pediksi ja on kuulemma sopinut sille hyvin! Voisin pistää näistä jotain arvontaa vihdoin nyt pystyyn, kun saan keksittyä hyvän idean kisaan, ehdotuksia otetaan vastaan ;-) Oisko kesäkuvakisa hyvä?

Ekan postauksen Racinelista voit lukea täältä!

Racinel Have Fun-pehmolelut
"Lelutiimiin kuuluu mäyräkoira, krokotiili ja majava. Lelut on pehmeitä ja tehty kestävästä kankaasta - etenkin majavan häntä ihastutti ja villitsi koiria hurjasti. Leluja riepotetaan ja heitellään meillä päivittäin, sekä yksin että yhdessä mun kanssa. Ne ovat olleet nyt reilun vuoden ahkerassa käytössä eikä niistä ole kuin yksi mennyt hivenen saumoista rikki. Lelujen parhaimmistoa!"





+kestävää kangasta - on kestänyt Martan pentunaskalitkin aikoinaan sekä Pirkonkin hampaat ovat niitä jo järsineet!
+hauska ulkomuoto
+koirille teetti etenkin tuon harmaan majavan häntä hupia - se välillä melkein ihan valui kuolaa :-D
-ei kovin helposti saatavilla kaupoista
-vain yksi koko
-ompeleet olivat osassa leluista heikkoja, joten yksi kroko repesi kokonaan saumoistaan

Racinel Original Snacks-sipsit
"Sana sipsi kuulostaa koirien herkkuina ensinnäkin oudolle ajatukselle. Kuka nyt syöttäisi sipsejä koirille? Ajatuksenakin ihan hassu! Kuitenkin sipsit ovat olleet hauskoja herkkuja koirille - näitä on kiva antaa vaikka palkaksi harjauksesta tai sisälle tultaessa ulkoa. Sipsin koko oli mun mielestä kätevä, sillä se sopii monenkokoisille koirille. Villakoirille tuo koko oli sellainen, että ne saivat hivenen pureskella ja Martalle se oli enemmänkin nami eli ei vaatinut pureskelua juuri ollenkaan."


+hauskoja pikkuherkkuja koiralle esim. kiitokseksi harjauksesta tai kynsienleikkuusta
+maistui mainiosti kolmikolle - suupieliä livottiin kun oltiin syöty näitä! Kaverikoiratkin ovat tykänneet!
+kaksi väriä ovat pirteitä!
+selkeä pakkaus
 +/- vaikka koko sopiikin monenkokoiselle, olisi mielestäni kokoja voinut olla enemmän

Racinel Black Label-purudonitsi
"Pururengas on perinteinen ja erittäin korkealaatuinen naudannahkainen puruluu. Suurta plussaa meiltä saa 100% luonnollisuus. Marttaa etenkin ihastutti solmuluiden ulkonäkö ja sisällä oleva maistuva herkkuluu - tuollaista solmuluuta on tosi hauska nakella pitkin seiniä sisällä. Mä olinkin sitten vähemmän innostunut nakkelusta...villakoirat eivät jaksaneet juurikaan innostua solmuluista, mutta Martan syömät solmuluun palat olivat herkkua niillekin!"

+hauska ulkomuoto
+solmuluuksi yllättävän turvallinen, sillä pieniä irtoavia osia ei juurikaan ollut
+vaativallekin koiralle riittää solmuluussa tekemistä
-oikeastaan vain Martta innostui näistä - syynä ehkä luiden muoto ja koko
+parempi saatavuus kuin muissa näissä tuotteissa
+kahta erilaista laatua
+/- hinta (yhden donitsin hinta oli n. 3,5€/12,5cm)
-vain yksi koko

Donitseja voi ostaa täältä (vaalea ja tumma)

Racinel Black Label-pururullat
"Näistä innostui oikeastaan koko sakki ja saatiin koirakavereiltakin hyvää palautetta. Normaaliin pötköluuhun verrattuna näissä riitti paljon enemmän tekemistä. Koirat järsivät näitä päivän aikana vähän mennen tullen - aamupalaksi, päiväpalaksi, iltapäiväpalaksi, iltapalaksi..."
+nää sopii etenkin Martalle kuin nakutettu - just sopivankokoisia vähän isommallekin koiralle!
+kahta erilaista laatua
+parempi saatavuus kuin muissa näissä tuotteissa
+/- hinta (yksi pakkaus on noin 5€, eli yhdelle luulle tulee hintaa 2,5€)
-vain yksi koko


Näitä luita voi ostaa täältä (vaalea ja tumma)!

Racinel Original Snacks-namit
+namien muoto (helppo pilkkoa pienemmäksikin!)
+maistuvuus (=nousi meidän kolmikon lempparinameiksi!)
+namien muoto eli nää sopii hyvin koirannameiksi :-D
+pussien koko (150g) oli sopiva
-Vain yhtä kokoa (pienille koirille pitää pilkkoa namit ja isolle koiralle ehkä antaa monta?)
-pussin minigrip kesti pari ensimmäistä kertaa, sitten petti

Racinel Comfort Bayo-matkapeti
"Ihan superkätevä ottaa esim. näyttelyihin tai hallitreeneihin mukaan, koska taittuu kätevästi rullalle! Ollaan käytetty tätä myös paljon hieronta-alustana, sillä se on ihanan pehmeä ja juuri sopivankokoinen"

+hinta (noin 25euroa)
+kaksipuoleisuus, pehmeää karvaa ja kovempaa puuvillaa
+laadukasta materiaalia (pellavaa, puuvillaa ja polyesteriä)
-vain yhtä kokoa eli pienelle koiralle tää on turhan suuri
-karvan väri turhan vaalea koirille, likaantuu herkästi

Me seistään vankasti näiden tuotteiden takana. Nää on ihan huippuja tuotteita ja tullaan käyttämään näitä ehdottomasti jatkossakin. Racinel on osannut "vetää oikeista naruista" ja saanut kehitettyä juuri oikeanlaisia ja kestäviä tuotteita. Meillä syö koko neljän koiran lauma pelkkää Racinelia ja se kertokoot siitä, miten näistä tykätään. Kiitos siitä Racinel

(*postaus toteutettu yhdessä Racinelin kanssa)

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Te kysyitte - me vastasimme osa 3

Nyt viimein se kysymyksien vika osa näytille - kysymyksiä tuli ihan ylipaaaaljon, kiitos siitä kaikille! Näihin oli hauskaa ja ennenkaikkea, mielenkiintoista vastata. Kysymyksiä tuli laajasti eri aiheista, joten näihin vastaamiseen meni yllättävän paljon aikaa. Yritin kuitenkin parhaani, mutta silti aina sanallinen ilmaisuni ei ole niin vahva kuin ehkä pitäisi, toivottavasti väärinymmärryksiä vastausten suhteen ei synny ainakaan kovin pahasti. Kysykää uudestaan, jos en osannut vastata kunnolla!

Blogi
Onko joku joskus matkinut postausideoitasi? Matkiminen on ehkä vähän radikaali ilmaisu, koska faktahan on se, että kaikki postausideat on pääsääntöisesti jo käytettyjä. Saat olla aika nero, että keksit postausaiheen, josta kukaan ei olisi vielä postannut ;-)
Keiden kanssa teet yhteistyötä? Tällähetkellä tehdään vakituista yhteistyötä Topcanisin ja Onnidogin kanssa. Muut yhteistyökumppanit löydät täältä!
Voiko anonyymina olla blogisi lukija, jos ei ole Google tiliä? Meitä pystyy kirjautuneena lukijana seuraamaan ainoastaan Bloggerin ja Blogvinin kautta, mutta tunnistan silti jo monet anonyymit nimimerkistään. Eli yhtälailla he ovat meille lukijoita kuin kirjautuneetkin :-)
Ilkein kommentti koko blogisi aikana? Onhan niitä tullut, onneksi todella harvakseltaan. Joskus on menty todella henkilökohtaisuuksiin, mutta niiden epäilen tulleen eräältä entiseltä tuttavalta, jolla on elämäntehtävänä kadehtia ja paheksua. En ymmärrä miksi joillain on tapana aina etsiä muista negatiivisuuksia, aivan kuin elämässä ei olisi muuta tekemistä :( Onneksi meille tulevat kommentit on pääosin niin ihania, et ne korvaa tälläset!
Oletko törmännyt kateuteen blogipiireissä? Harvemmin, ainakin koirablogimaailmassa kaikki osaavat olla aikalailla sulassa sovussa. Joskus tosin täälläkin on tullut vastaan tapauksia, että esimerkiksi suurempi lukijamäärä tai aktiivisempi postaustahti on eräissä bloggaajissa aiheuttanut toisen halveksimista. Mun mielestä tälläisillä asioilla ei pitäisi olla merkitystä, koska yhtä tärkeitä kaikki blogit on, oli sitten 1 tai 1000 lukijaa!
Mitä blogin kirjoittaminen on sulle? Enemmän kuin harrastus, vähemmän kuin elämäntapa. Blogin kirjoittaminen oli aluksi tapa purkaa omia ajatuksia ja asioita muistiin, mutta teidän lukijoiden ansiosta tämä homma paisui yhtäkkisesti vähänniinkuin käsistä. Tätä voisi kutsua jollaintapaa jopa työksi, mutta en miellä sitä kyllä oikein siksi. Kiva työ voisi olla oikea ilmaisu.
Kommentti joka on jäänyt eniten mieleen? Tietysti blogia koskevat palautteet on aina mieleenpainuvia, mutta myöskin teidän lukijoiden onnistumiset sekä kuulumiset on superkivoja!
Mitä mieltä ystäväsi tai perheesi on koirabloggauksestasi? Vanhemmat lukee aina sillointällöin tätä mun blogia. Suurimmalle osalle kavereista tää on oikein kiva juttu - niitä joko huvittaa tää, et kirjoitan koirista blogia tai sitten ne itse on ahkerina aina kuvaamassa tai antamassa vinkkejä.
Viisi lemppari koirablogiasi ja miksi juuri ne? 
Nää blogit lähtee yhtäkkisesti vain suoraan päästä eli lukulistalta löytyy myös muita ihania blogeja!
Ihmekoirat - Ihmekoirat on ollut alustalähtien yks persoonallisimmista koirablogeista. Sen visuaalinen ilme on aina kovin hieno ja mietitty. Jutut on hauskoja, sillä kirjoittaja kertoo ihmejuttuja ihmekoirien tapaan.
Hurjapäät - aktiivinen harrastus- ja kuulumisblogi. Rento kirjoitustyyli takaa mukavan lukukokemuksen. Selailen tätä blogia usein bussissa matkalla töihin. Kirjoittaja lienee yhtä hullu kuin minäkin, koiria kun on talossa ihan sopiva määrä ;-)
Kauttaaltaan Karkea - uusi ja hyvin potentiaalinen koirablogi. Hirmuisen kiva ulkoasu, rentoja juttuja sekä laadukkaita kuvia.
Luuhullut - tää blogi oli mulla pitkään pimennossa, saatoin käväistä blogissa, mutta se ei vaan koskaan jostainsyystä sen suuremmin sytyttänyt. Aikoja sitten yks ilta luin kuitenkin ko.blogia ja jollaintapaa koukutuin. Ihan äärettömän tsemppaava treeniblogi, jossa on nivottu myös kuulumiset sekä muut postausaiheet mukavasti yhteen. Blogi, jonka postauksia jopa odottaa.
Sudenhuudon - Blogi on ollut ihan alkuajoilta asti meidän lukulistalla. Raikas kokonaisuus. Blogin kirjoittaja Sanna-Kaisa kertoo niin hauskasti juttuja siperianhusky-kaksikosta, että täällä on monet kerrat hihitelty toilailuille ja muulle tekemiselle. Kirjoittaja lienee samanlainen ihminen kuin minäkin, sillä sarkasmi ja huumori iskee kuin salama puuhun.
Mikä on suurin heikkous koirablogeissa ylipäätään mielestäsi? Se, että ne ovat edelleen pieniä. Verratkaapa esimerkiksi Suomen hevosblogeja ja koirablogeja keskenään. Kummatkin ovat olleet pinnalla jo vuosia, mutta silti koirablogit elävät ihan eri mittakaavassa kuin hevosblogit. Lisäksi koirablogien heikkous lienee myös se, että enää kirjoittajat eivät uskalla olla persoonallisia, sillä mun mielestä se on just se mikä puree!
Onko blogin pitäminen mukavaa? Enemmän kuin mukavaa! Tää antaa niin paljon, vaikka aikaa ja vaivaa tähän kuluukin.
Häpeätkö mitään, mitä olet blogatessasi nuorempana tehnyt? En, koska olen aina kirjoituksissani ja kuvissani pitänyt hyvän maun rajan. En kirjoita mitään mikä hävettäisi jälkikäteen. Tietysti nuorempana ei oikeinkirjoitus ja jutut olleet ihan ehkä samaa tasoa kuin nyt, mutta se kuului toisaalta asiaan. Kaikesta oppii ja on ollut mukavaa seurata omaa kehitystä bloggaajana.
Mitkä on 5 parasta ominaisuutta blogissa? Ulkoasu, selkeys, persoonallisuus, oikeinkirjoitus ja monipuoliset jutut. Niistä on loistava koirablogi tehty!
Mistä sait idean pistää blogin pystyyn? Halusin kirjata omia ajatuksiani koiranomistamisesta sekä Hertan kuulumisia ylös. Blogi tuntui enemmän omalta jutulta kuin esimerkiksi päiväkirjan pitäminen.
Onko blogin kirjoittaminen aina kivaa vai tuleeko välillä sellainen olo, että on pakko kirjoittaa? Mulle ei ole kertaakaan ollut sellaista oloa, että tänne olisi pakko kirjoittaa. Mulla on lähinnä sellainen olo, että mistä revin välillä aikaa tähän kirjoittamiseen - motivaatia olisi kyllä suuri, mutta tunnit vuorokaudessa ovat vähän liian pienet. Eli tykkään hirmusesti blogin pitämisestä!
Mikä inspiroi bloggaamisessa? Tätä ei tarvitse edes miettiä, ehdottomasti te lukijat ootte suuri virtalähde mulle! Lisäksi onnistuneet blogitekstit sekä kuvat ilahduttavat pitkään.

Muut
Suurin 'heikkoutesi' koiratavaroissa? Herkut ja ulkoiluvermeet! Niitä on ihan liikaa ja aina pitäisi saada uusia...nyt oon päättänyt pistää turhat koirakamat pois ja hommata niillä rahoilla sitten vasta uutta tavaraa. Kierrätys kunniaan!
Paras kansallispuisto/tms. jossa olet koirien kanssa käynyt? Mikä teki siitä hyvän? Oon käynyt ihan häpeällisen vähän kansallispuistoissa, mutta Helvetinjärvi ja Lauhanvuori ovat siistejä paikkoja. Haluaisin kyllä käydä enemmän, mutta jostainsyystä en ole saanut aikaiseksi.
Millaista ollut aktiivisen ison paimenkoirarodun kanssa toimiminen villiksien jälkeen?
Aluksi se oli outoa, mutta nykyään mun on melkein vaikeampi toimia pienten koirien kanssa kuin ison. Jotenkin ison koiran kanssa tekeminen on rennompaa ja se tuntuu sopivan enemmän "käteen", kun taas pienien kanssa pitää olla huomattavasti hellempi ja rauhallisempi.
Kolmen koiran lauma vs. kahden koiran? 
Kolmen! En osaa oikein edes perustella miksi, mutta on siinä tietysti puolensa ja puolensa. Kolmen koiran kanssa on enemmän vastuuta ja tekemistä, mutta se toisaalta antaa enemmän kuin kahden koiran lauma.
Miksi vaihdoit villiksistä beussiin? 
Lyhyesti : halusin jotain uutta ja ihmeellistä. Paimenkoira ollut jo vuosia haaveissa. Halusin harrastuskoiran, jonka kanssa saa mennä ja tehdä niin paljon kuin lystää. En koe itse "vaihtaneeni" beussiin, se on vain lisä laumaan.
Jos alat kasvattamaan, mitä rotua ja miksi? Vaikea kysymys, mutta aika näyttää. Beauceron kiinnostaisi rotuna enkä toisaalta tätä cockeria pidä huonona vaihtoehtona. Ei paljasteta kaikkea vielä teille, joten jätän asian avoimeksi!
Miksi muutit Tampereelle?
Ensimmäinen syy lienee, että halusin vaihtelua. Halusin päästä kokemaan uutta ja nähdä maailmaa. Nyt kun en ole periaatteessa enää sidottu mihinkään. Myös työt kutsuivat eli osaksi mentiin myös työn perässä. Kolmas syy lienee oma henkilökohtainen elämä.
Ketkä ovat koiriesi parhaat kaverit, jos heitä toisiaan ei lasketa? 
Martan paras kaveri lienee parsonrusseli Peppi tai sekarotuinen Rommi-koira. Ja villisten lemppari on kanssa tuo parsoni Peppi :-)
Miksi ei urosta? Mulle narttu sopii vaan henkilökohtaisesti omaan elämään paremmin. Lisäksi itse koen nartun juoksuajan paljon helpompana asiana kuin uroksen vuoden ympäri kestävän "juoksun" eli se ei rauhoitu niin helposti normaaliin elämään kuin narttu juoksujensa jälkeen. Siksi narttu.

Nyt riennän turvottamaan Pirkon ruoan valmiiksi ja siksi aikaa riennän vanhimpien tyttöjen kanssa yhdessä ulos. Pirkko jääköön vielä siksi aikaa nukkumaan, pieni kun tarvitsee niin hirmuisesti unta.. näkyillään taas! Yritän saada meidän studiokuvat ja Instagram-lempparit vihdoin ilmoille tässä kesä-heinäkuun aikana, niissä riittääkin sitten nähtävää ;-)
Aiemmat osat voi lukea täältä ja täältä!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Tsuidaduida osaatsä uida, pysytsä pinnalla..

"Moro kamut! Tai terveppä terve, kuten mää tapaan sanoa! Mua kutsutaan Martaksi ja äiti sano, et mää oon vähänniinku jo vesipeto. Tainno, se kutsuu mua jo pallohulluksi vesipedoksi. Ja sitähän mää oon! Hullu mikä hullu!

Nyt oon hiffannut viimein, et luonnonvesissäkin voi uida. Uimalassahan mää oon kuulemma yks pösilö uimisen suhteen. En oikeen kyl ymmärrä miks sitä mun rotua pitää uimalassa erityisesti toistaa. Mami sanoo, et se on kuulemma myös joku adjektiivi, mut ei sit kertonut, et mitä se tarkottaa. Ihme juttu. Mut joo, uimalassa oon pitkän aikaa tykännyt uida. Ja uin kuulemma kovaa. Mut silti ne sanoo, et aivan kuin lilluttelisin vaan kylpylässä, kun mä en niin piittaa siel mitään lelua tai palloa hakea. Musta on vaan niin kiva uida, et nautin siitä mielummin. Mun puolesta mun uintikamu Luca saa hoitaa sen pallon hakemisen. Se on siinä niin hyvä. Semmonen diili meil on poitsun kaa, mä uin ja Luca noutaa. En ala sekaamaan pakkaa turhaan. 

Mut joo, mami käski kertoa mun uimisestakin. Korkkasin mun uinnit luonnonvesissä muutama viikko sitten. Sillon mami oli se, joka sano, et nyt mennään uimaan ja sillä sipuli. En aivan kyl tajunnut sillonkaa, et miten se meinaa sipulia uittaa, mut kai sil oli vaan nälkä sillon uinnis, ku aatteli noin kerta ruokaa. Ja kehtaa viel väittää mua ahneeksi rontiksi tommosen jälkeen. Ja pah! Menin sit uimaan ja yhtäkkiä mä tajusin, et se on sitä samaa tassujen heiluttelua vedessä ku uimalassakin. Uitiin sit mamin kaa hetki yhdes ja oli kyl kivaa. Oon kuulemma hyvä uimari, kun en ui mammaa päin tai raavi häntä veden alla. Samoilla hellekeleillä käytiin useamman kerran uimassa ja mami oli aina mukana. Käytiin me Järvenpäässäkin asti uimassa, mut siel en vaan tohtinut millään mennä. Mä vaan kahlasin ja riehuin pallon perässä. Yks kerta meil kuitenkin oli sit meiän kotikonnuilla mukana uimassa mun paras kamu, Peppi ja menin sit vahingossa hänen mukanaan uimaan. Se oli ihan puhdas vahinko. En muistanut, et mamma olikin rannalla eikä vedessä. No, siitä lähti mun ura uimarina. Enää ei tarvi kuin näyttää keppiä tai palloa, niin oon jo rannassa odottamassa. Uin pitkiä matkoja ja aikoja. Se väsyttää, mut silleen sopivasti. Kesällä helteillä se viilentää. Mustalla turkilla kun on vähän kuuma olla, nii vesi auttaa siihen hommaan kummasti. Samal tulee päivän lenkkikin tehtyä vähä niinku. Siistiä!

Mun on viel pakko sanoa, et yritin mä kerran saada Herttaakin uimaan. Se seiso rannassa ja pökkäsin vahingossa sitä veteen päin, niin et sen varpaat kastu. Voin kertoa, et se oikeen arvostanut mun ajatusta. Se nimittäin juoksi ku ravihevonen sieltä vedestä pois. Semmosii ne villikset on. Mä kyl toivon, et tosta pikkuisesta pirpanasta tulis mulle uintikamu. Yritin jo saada sille ensi kosketusta veteen ulkona, kun se seuraa mun perässäni nii vein sen keskelle vesilammikkoa. Ja hei, kaadoin mä jo kerran vesikiponkin sille. Kyl siitä täytyy tulla vesipeto. Haluun kamun, jonka kans uida. Mammakin heittää sitä palloa niin huonosti veteen, et siinä ei oo mitään haastetta. Sais mennä oppimaan sitä heittämistä jonnekin, ku munki täytyy aina kaikkea oppia ja osata. 

Nyt kamut pidätte mulle tassua pystyssä, et meiän mökkiloman aikaan ois ensinnäkin hyvät säät ja sit et pirpana ois jo niin iso, et se vois jo touhuta mun kans vedes. Mami kyl sano, et toivon liikoi, mut iteppä se on aina toitottanut, et unelmia pitää olla. Nii. Toivotaan siis parasta, pelätään pahinta!

Ja muistakaa hei nauttia uinnista te kamusetkin siellä ruudun toisella puolen! Se on suuuupeeerhauskaa!"

Terveisin,
Martta "the pösilö" uimapeto

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Testissä : Kurikan koirapuisto

Täytyy häpeäkseni myöntää, että mulla ei käynyt edes mielessä kirjoittaa arvostelua Kurikan koirapuistosta, vaikka se onkin kotikontujen kolutuin koirapuisto meidän lauman kanssa. Sain kuitenkin vinkin tehdä tästäkin puistosta arvostelu ja mikä ettei, ainakin mulla on sanottavaa tästä puistosta! Se on niin tuttu paikka meille, et jopa oikeastaan vähän vaikea kertoa puistosta.

Puistoa kaivattiin Kurikkaan vuosia, kunnes se muutama vuosi sitten tänne vihdoin saatiin. Puisto löytyy siis Kurikasta Kärrytien ja Paulaharjuntien risteyksestä. Puisto on siis suhteellisen uusi tuttavuus vielä täällä Kurikassa, vaikka on jo muutaman vuoden tuossa ollutkin paikallaan. Tuntuu vaan, että aina koiraihmisille puhuessa kaikki ihmettelevät, että "onko Kurikassa muka koirapuisto?" - eli se ei vieläkään ole kovin tuttu täällä. Paikalle on helppo osata, sillä puisto näkyy tielle helposti joka suunnasta. Parkkitilaa autoille on suotu huimasti eli varmasti mahtuu isompikin porukka sinne puistoilemaan. Talvisin parkkipaikka on aina aurattuna.




Puistoalue on aidattu kahteen eri osioon - isoille ja pienille koirille on oma puolensa. Isojen koirien puoli on hivenen pienten koirien puolta isompi, mikä on musta kiva juttu. Aita on tarpeeksi korkea ja portit ovat helposti avattavat. Kummassakin puolessa on pohjana pieni hiekkapohja, joka on koiran tassuille mukava. Puistossa on kummallakin puolella pari puuta ja penkki, mutta itse kaipaisin puistoon vielä jotain viihdykettä - oli se sitten vaikkapa isoja kiviä tai lisää puita. Mun mielestä luonnollinen puisto on vaan jotenkin tosi ihana ja viihtyisä - ehkä siitä johtuukin se, että tykkään käydä metsiin tehdyissä koirapuistossa, kuten Tampereen Hakametsässä.

Me ollaan kuljettu alusta asti tuolla neitien kanssa, tuolla puistossa melkein kaikki tapaamani koirakot on olleet fiksuja ja hyvin käyttäytyviä. Puistossa kulkee paljon myös lähialueen koiraihmisiä, esimerkiksi Kauhajoelta, Jurvasta ja Ilmajoelta koiraihmiset kulkee täällä meillä puistoilemassa. Eli puistossa voi todellakin tavata myös muitakin kuin Kurikassa asuvia koiria!

Itseäni häiritsevä tekijä puistossa on roskikset. Ne ovat koirapuiston ulkopuolella ja aivan liian pieniä tähän tarkoitukseen, sillä ne ovat useimmiten täynnä.  Lisäksi homma toimii koirankakkapusseilla - ulkopuolella on teline, jossa joko on tai ei ole pusseja. Lapio+roskis-systeemi lienee toimivan useimmassa koirapuistossa huomattavasti paremmin - se lapio nimittäin on aina paikalla, koirankakkapusseissa kun on se ongelma, että ne voivat loppua ja näin puisto voi jäädä jonkun jäljiltä sotkuiseksi. Aina kun kaikki eivät pusseilla varustaudu puistoon. Olenkin laittanut palautetta asiasta eteenpäin, saas nähdä josko saataisiin tämä joskus korjattua!






Tässä vielä koottuna plussat ja miinukset puistosta:
+helppo osata paikanpäälle
+puistona tilava
+iso parkkipaikka
+aitaukset sekä isoille että pienille koirille
+puiston pohja on hiekkaa
+porukkaa kulkee kauempaakin
-roskikset ja koirankakkapussit ulkopuolella, toimisi paremmin lapio-systeemillä
-hyvin usein tyhjänä
-autio eli saisi olla enemmän puita/kiviä/tmv.

Tälle paikalle annamme 4 tassunjälkeä, sillä odotamme niitä muutamia korjauksia puistoon. Muutenhan tää ois kyllä sen 5tassunjäljen arvoinen paikka, mutta ei olla tänään hövelillä tuulella, että sellainen meiltä irtois. Paikkana ehdottomasti tutustumisen arvoinen - voisin väittää, että tää on Pohjanmaan yksi parhaimmista koirapuistoista!



Täältä löytyy lisää kuvia koirapuistoilusta!

torstai 16. kesäkuuta 2016

Ei kolmatta ilman neljättä...

Nyt se on vihdoin julkista. On ollutkin työ ja tuska pitää tälläistä suurta salaisuutta itsellään. Tainno, kyllähän tästä äitini on tiennyt, sillä onhan tämä meidän yhteinen unelma. Nimittäin oma cockerspanieli. Tää tuli siis tyttöjen seuraksi laumaan eli nyt on neljä karvakäpälää viihdyttämässä ja pitämässä seuraa. Oi tätä onnea! Pakahdun niin ylpeydestä ja ilosta! Ahh! Voi pientä!

Hän on siis viralliselta nimeltään Nortworth Knot for me eli tuttavallisemmin meille vain Pirkko. Neiti on ollut meillä nyt siis eilisestä asti eli vasta tässä tutustumme toisiimme, mutta tämän vuorokauden aikana on tullut todettua neidin olevan älyttömän rohkea ja leikkisä tapaus. Eka yö meni mainiosti, pari kitinää ja sen jälkeen pötkötettiin koko yö rauhassa. Koirat ovat ottaneet uuden tulokkaan rauhassa vastaan, Martta on ottanut neidin suojatikseen ja villikset eivät taas hirveästi välitä, lähinnä nuuskuttelevat ja käyvät moikkaamassa sillointällöin. On ollut ihana nähdä kuinka vastaanottavaisia kaikki ovat olleet, vaikkakaan vielä ei voi nuolasta ennenkuin tipahtaa eli välttämättä kaikki ei mene niin hienosti kuin miltä näyttää. Toivotaan kuitenkin parasta!
Ja ennenkuin aloitatte spekulointeja, niin kyllä - olen aikuinen ja teen tietoisia päätöksiä. Elän elämääni ja todellakin aion toteuttaa unelmiani, sillä me ei eletä täällä ikuisesti. Unelmat on tehty toteutettaviksi ja haaveet haaveiltaviksi - tämä kuului siihen ensimmäiseen satsiin. Tämä on ollut jo vuosia suuri unelmani. Katsokaa nyt tuota naamaa. Pienipienipieni! Neiti on itse täydellisyys

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Tampere KV

Tuntuu niin hassulta kirjoittaa jo yli kuukauden takaisista jutuista, mutta kun haluan kertoa teille kaikkia juttuja mitä ollaan blogihiljaisuuden aikana tehty, niin ei siinä paljon muu auta kuin kaivella vanhoja! Tuntuu, että tästäkin näyttelystä on jo ikuisuus, vaikka tosiasiassa ei siitä ole edes kovin kauaa. Tässä välissä on vain tapahtunut niin mahdottomasti, että en oikeesti pysy edes itse kärryllä kaikesta - voin kertoa, että teille on luvassa isoja uutisia lähiaikoina ;-) Nyt kuitenkin palaan näyttelyjuttujen pariin!

Matkasin kerrankin näyttelyyn yksin - se kun järjestettiin vappuna, jolloin kaikki varteenotettavat kaverit oli tietenkin edellisenä iltana olleet juhlimassa eikä aamuherätys ollut heille oikein mieleen. Oli toisaalta mukava lähteä yksin matkaan, sillä sai lähteä paikanpäälle just silloin kun itse halusi ja sai lähteä kotiin just silloin, kun halusi. Paikalle päästyämme meidät ohjattiin hienosti parkkiin ja heti viereisestä autosta eräs beussi-ihminen jo meidät bongasi. Päästiin sitten yhdessä näyttelypaikalle sisään ja käytiin tsekkaamassa oikea kehä. Parit tutut tuli siinä jo tervehdittyä sekä kojut kierrettyä läpi. Ihme kyllä mukaan ei tarttunut mitään, hyvä mä! Martta tuumasikin, et on ihan mälsää olla näyttelypaikalla mun kanssa - se löi joka kerta maate, kun pysähdyin jonkun kanssa juttelemaan tai hipelöimään pantoja kojulla. Oon niin ylpeä ja onnellinen tuosta neidistä, kun se osaa ottaa iisiä, vaikka ympärillä on melua, erilaisia hajuja, koiria ja ihmisiä. Sitä ei varmaan yhtään stressais vaikka pommi räjähtäis vieres :-D En tajua miten tuo on edes mahdollista, vaikka ite oon tällänen stressipylly koiratapahtumissa..haha!
Lopulta tuli meidän vuoro astua kehään. Martalla oli hieman väsynyt moodi meneillään, mä kun melkein herätin sen kehän laidalta unilta! Ei paljoa neitiä stressannut toisinkuin mua :-D Kehässä neiti meni hyvin, mutta loppuajasta ei olisi millään malttanut seistä paikoillaan. Tuomarina oli  Jochen H Eberhardt, eli tälläkertaa miestuomari. Tiukan oloinen, vaikkakin selkeä ja mukava. 

Tuloksena JUN-EH JUK3. Arvostelu hyvin Marttamainen - tää on ilmeisen hitaasti kypsyvä tapaus niinkuin äitinsäkin! 
"Friendly bitch, which should have a cleaner rectangular format and a better front-angulation. Feminine head with correct details, medium reach of neck. Topline not firm yet. Moderately padded feet, good rearangulation needs to learn an extended trot. Nice temperament." 

Oli mukavaa, että teitä blogin seuraajia tuli useita moikkailemaan! On jotenkin hämmentävää, että joku tietää meistä paljonkin, mutta me ei tiedetä teistä juuri mitään - mutta oli niin ihanaa nähdä kasvoja nimimerkkien takaa, kiitos siis teille kaikille♥ Toivottavasti näämme jatkossakin!

Nyt lähti juuri itseasiassa pari päivää sitten ilmoittautumiset Pori KV:seen 31.7 ja Nokian ryhmänäyttelyyn 6.8 - kivaa tekemistä ja reissaamista siis tiedossa vielä tällekin vuodelle!

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Täydennystä blogikirppikseen

Nonni, nyt vihdoin sain aikaiseksi lisätä taas parit uudet kohteet blogikirppikselle! Mä oon nyt oikeasti urakalla käynyt meidän koiravarastoja läpi ja päättänyt luopua kaikesta turhasta. Ihan vain jo sen takia, että mulla oikeasti kaapit tursuaa ihan liiaksi kaikkea koirakamaa ja noh..saan kuulla siitä lähes päivittäin! :-D Hupsista!

Lisäilen uusia kohteita varmaan vielä viikonloppuna, mutta tällähetkellä uusia juttuja tuli tuonne ainakin järjestelmäkamera, Pomppa, pantoja ja Hansbon sadeviitta. Yhteyden muhun saa niin Facebookin kuin sähköpostin avulla (heljakeskilusa(at)gmail.com) - nopein vie! :-)

Blogikirpparille pääset tästä tai klikkaamalla kuvaa!
Martta tuossa juuri nuolee mun naamaani hullunlailla ja ilmeisesti tuumaa sillätapaa, että neiti haluaa teidän ostavan meidän turhat jutut pois ja näin neiti saa itselleen ruokarahoja..:-D tai sitten neiti vain yksinkertaisesti haluaa mun tekevän hänen kanssaan jotain...

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Te kysyitte - me vastasimme osa 2

Toinen osa kysymyksistä lajiteltu omaksi postaukseksi ja nyt vihdoin pääsen käsiksi näiden vastailuun. Ekan osan kysymyksistä voi käydä täältä tsekkailemassa ja sen jälkeen voi sit aloittaa tämän luku-urakan. Osa kysymyksistä oli tosi helppoja, kun taas osa hankalempia ja hankalat vaativat kin sitten vähän enemmän aivotyöskentelyä. Toivottavasti sain vastattua kuitenkin sillätavalla, että tekin ymmärrätte mun vastauksen pääpointin - kysykää ihmees jos joku jäi vaivaamaan mielen päälle!

Asuminen
Asutteko omakotitalossa, rivitalossa vai kerrostalossa? Kerrostalossa asustellaan tällähetkellä.
Asutte kerrostalossa - plussia/miinuksia? Meinasin sanoa, että valitettavasti asutaan kerrostalossa, mutta enpäs sanokaan! Kerrostaloasuminen on nimittäin osoittautunut oikeesti erittäin mukavaksi vaihtoehdoksi. Plussaa on ehdottomasti se, että ollaan palveluiden, ihmisten ja viihtyisän ympäristön äärellä ja miinuksena juuri se, että ei ole omaa pihaa ja aina joutuu menemään ulos hissin kautta. En ymmärrä, kun aina ihmiset mollaa sitä miten varsinkin ison koiran kanssa ei voi asua kerrostalossa - mun mielestä ihan hyvin voi, tietysti tietyt rotuominaisuudet huomioonottaen. Meillä koirat on alustalähtien opetettu siihen, että sisällä ollaan rauhassa ja ulkona riehutaan, leikitään ja kulutetaan energiat eikä tässä ole koskaan ollut meillä mitään ongelmaa.
Miten onnistuu "iltamenot" tai biletys koirien ollessa kotona, vai onnistuuko? Onnistuu tietenkin - ei koirat ole koskaan olleet iltamenoille este, mutta hidaste ovat tietenkin jonkinverran. Usein me ollaankin ensin mun luona porukalla, sillä mun monille ystävilleni koirat on enemmän kuin kiva juttu ja koko lauma osaa olla rauhassa, vaikka olisi isokin porukka kylässä. Monet mun kavereista tuleekin usein vain katsomaan mun koiria ja sitten vasta mua :-D Yhtälailla koirat osaa olla esimerkiksi töiden kuin biletyksenkin ajan yksin.
Onko koirat tykänneet uudesta talosta ja lenkkimaisemista? Joo, uusi ympäristö ja lenkkimaisemat ovat tulleet tarpeeseen!
Onko teidän talon lähellä koirapuistoja? Joo, kyllä tässä lähellä on parikin kivaa puistoa. Bussilla pääsee kanssa mukavasti menemään ja jos kauemmas mennään, niin sit mennään autolla.

Mielipide 
5 mieluisinta rotua FC2? En tunne kyseistä roturyhmää kovin tarkoin, mutta appenzellinpaimenkoira, hovawart, dobermanni, rottweiler ja suursnautseri varmaan ois yhtäkkisesti lempparit!
Mitä mieltä olet isoista koirista lapsilla harrastuskoirina? Ensimmäinen kysymys on se, että mikä on lapsi? Minusta isot koirat ovat ok lapsilla harrastuskoirana, jos niiden peruskoulutus on kunnossa ja vanhemmat ovat mukana harrastamisessa. Kuitenkaan en yksistään lapsille hommaisi koiraa eli vanhempien on aina oltava koiranhankinnan takana. Itsekin olen saanut nuorena ekan oman koirani ja olen siitä hyvin kiitollinen omille vanhemmilleni.
Pidätkö näyttelyinä hyvinä vai ei-niin-hyvinä? Näyttelyt on osoittautuneet oikeastaan aika kivaksi harrastukseksi, vaikkakin siitä(kin) harrastuksesta löytyy tietysti varjopuolensa. Nyt laitoinkin taas parit näyttelyilmot menemään! Tykätään siis!
Pidätkö dobermanneista, miksi voisit ottaa/et voisi ottaa? Meidän entisessä treeniporukassa oli pari dobberia ja ne oli kyllä hauskoja kavereita - voi vitsi miten ne on pentuja niin suloisia ruttunaamoja
Entäs kelpieistä? Joskus tahdon omistaa! Aivan superhienoja koiria!
Laekenoiseista? Ei ehkä mulle kaikkein sopivin koira.
Pinsereistä? Ei sopisi minulle koirana.
Kääpiöpinsereistä? Niinkuin ei ehkä kääpiöpinseritkään.
Napolinmastiffeista? Upeita ja uljaita!
Pidätkö pikkujyrsijöistä? Kyllä mä tykkään, etenkin marsut on lähellä sydäntä
Pidätkö seropeista? Pidän, musta ne on ihanan persoonallisia ja mukavia koiria siinä missä rodullisetkin kaverinsa. En näe mitään syytä miksi seropit olisi huonompia kuin rodulliset.
Tykkäätkö Rukan varusteista? Ehdottoman hyviä! Tykätään hulluna!
Entäs Hurtan? Menettänyt vuosien saatossa sen "kimalluksensa" mitä joskus ehkä oli..ei huono, mutta ei huippukaan. Meiltä löytyy muutamia Hurtan tuotteita edelleen :-)
Tai Ratian (myös TopCaniksen)? Mulle uppoo Ratiakin, pirteitä vermeitä! Mullemullemulle!! Jotkut on kritisoineet noita Ratian tuotteita lapselliseksi, mutta mun mielestä ne on just kivan pirteitä ja siistejä vermeitä.
Mitä mieltä olet jos joku hamstraa järkyttävästi koiralle varusteita, eli kaikkea mitä ei oikeasti tarvitsisikaan? Tunnistan itseni tästä. Oon toki huomattavasti parantanut tapaani ja enää meidän kaapista ei löydy niin paljoa turhia juttuja eli oon saanut hyvin kierrätettyä turhat tavarat. Lisäks aina säännöllisesti kerään kaiken turhat pois ja laitan laatikkoon odottamaan kirpparia. Paha tapa, joka ei varmaankaan ole täysin parannettavissa.
Mitä mieltä olet iposta eli suojelusta? Ei ole oikeastaan yhtään mun juttuni.
Onko sellaista koiralajeja jota et haluaisi kokeilla ja miksi? Just joku ipo on varmasti sellainen mikä ei vaan tärppää yhtään, muita ei oikeastaan taidakaan olla. En tiedä miksi se ei vain iske.
Paras koira-aiheinen kirja, jonka olet lukenut? Oon tykännyt tuosta uusimmasta koirakirjastani eli dobon kirjasta, se on hyvin toteutettu ja selkeä! Eli valitaan se vaikka lemppariksi tällähetkellä.
Jos saisit valita vain toisen (ja pakko valita jompikumpi!): koira, jolla on vikaa terveydessä vai koira, jolla on vikaa luonteessa? Vikaa luonteessa, sillä se on hyvän koulutuksen avulla ainakin jollaintapaa korjattavissa. Sairasta koiraa ei valitettavasti terveeksi millään saa.
Mitä mieltä olet siitä, että lapsi kouluttaa koiran kokonaan yksin? Taas nostan kysymyksen, että mikä on lapsi? Onko se 7v. vai 14v.? On mahdollista, mutta harva siihen pystyy. Mielestäni alaikäisen vanhemmilla on aina vastuu koirasta loppupeleissä.
Top 5 lempirotusi? Villikset, beauceron, rottweiler, cockerspanieli ja labradorinnoutaja.
Top 5 koiraharrastuslajit? Haku, tottis (erikseen mainittuna sen takia, että tykkään siitä kovasti!!), rally-toko, nose work ja näyttelyt.


Mitä mieltä olet linjajakaumista koiraroduissa? Tarkoitatko tällä sitä, että koirat jaotellaan esimerkiksi käyttö-ja näyttelylinjaisiin? Mun mielestä se on hyvä asia, sillä se tuo rotuun jonkinlaista runsautta, vaikkakin näyttelylinjaisissa on menty ulkonäön suhteen aikalailla metsään ainakin joissain roduissa. Toisaalta eipä ne käyttölinjaisetkaan yhtään sen terveempiä välttämättä ole - niillä sairaudet on jaottunut taas muuhun.
Jakautuminen ei mun mielestä ole ongelma muuten kuin geenipoolin kannalta - saman rodun sisällä on periaatteessa kaksi eri rotua. Nimittäin tosi harva yhdistää käyttö-ja näyttelylinjaa keskenään, koska noh...semmosilla koirilla ei vaan hirveästi tee valitettavasti mitään. Linjajaon suurin etu lienee se, että samasta rodusta löytyy koiria hyvinkin erilaisille ihmisille ja ennenkaikkea, hyvin erilaisiin tarpeisiin. Löytyy perhekoiraa, näyttelykoiraa, harrastuskoiraa ja työkoiraa. Kaikille kaikkea, jos niin voi sanoa. En siis näe linjajakaumissa mitään ongelmaa.
Mitä mieltä olet paperittomien koirien myynnistä ja paperittomuuksista ylipäätään? Mikä mielipide mulla tästä pitäisi olla? Koiria siinä missä paperillisetkin. Paperillisyys usein vain kertoo koirasta huomattavasti enemmän ja luotettavammin. Samalla myös pentutehtailun tukemisen mahdolllisuus pienenee. Paperillisen koiran alkuperän ja taustan siis tietää varmaksi toisinkuin paperittoman.
Rotu jota et ikinä voisi kuvitella itsellesi? Varmasti jokin lyttykuono, esimerkiksi englanninbulldoggi.
Lempirotusi? Haluaako joku arvata? Oiskohan ehkä villis tai beauceron..
Suosikkikouluttaja kenen ohjatuissa treeneissä olet ollut? Mieleenpainuvin on ainakin ollut nyt yksi viimeisimmistä koulutuksista, jossa olin eli Anne Talvitien mentaaliluento.
Lemppari tuotemerkki? (tarkennuksena, että koiratuotteille siis) Tällähetkellä varmasti Rukka tai Top Canis, sillä heidän tuotteitaan meillä on eniten käytössä :-)
Tykkäätkö kaneista? Kyllä, vaikkakaan en itse ole koskaan omistanut.
Mitä mieltä olet rotujen alkuperäiskäyttötarkoituksien säilyttämisestä? Esim. paimennus ja vartiointi beusseilla? Mun mielestä tää on hieno ja tärkeä asia. Se, että roduilla säilytetään alkuperäistä käyttötarkoitusta tuo rotuun sitä monipuolisuutta ihan hirmusesti. Jalostus on mennyt hyvin pitkälle tässä, sillä esimerkiksi villakoirilta puuttuu lähes kokonaan metsästysvietti jota niissä alunperin kyllä oli. Näen tämänkin asian kaksipuoleisena - se on sekä hyvä että huono asia. Itse en henkilökohtaisesti kaipaa edes villakoiralle metsästysviettiä, kun taas paimennus-ja vartiointivietti mun mielestä kuuluu beauceronille. Tietysti tuo saattaa olla myös sitä, että on tottunut näkemään metsästysvietittömän villakoiran kanssa ja beauceronilla vietit ovat vielä säilyneet eli asiaan on jollaintapaa tottunut.
Oletko kiinnostunut koirien kasvattamisesta, harkitsetko joskus ryhtyväsi itse kasvattajaksi? Kyllä mulla olisi suunnitelmissa toimia vielä joskus kasvattajana. Ajankohta tosin ei ole missään kirkossa kuulutettua eli ei ole mikään lähivuosien juttu.
Millainen koira olisi pahin painajaisesi? :D Apua! Pahin painajainen! No ehkä ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ois aika ikävää.
Onko koiran värillä väliä? Voisitko ottaa harlekiinin beussin / muut kuin valkoisen villakoiran? Voisin hyvinkin, mulle väri ei ole mikään suuri prioriteetti koiraa hankkiessa. Mulle vaan henkilökohtaisesti iskee paremmin vaaleat värit villiksissä ja beusseissa musta punaisin merkein - mun mielestä harlekiini on kaunis, mutta jollaintavalla vähän suttuisen likaisen näköinen. Mutta kyllä mä villakoirista esimerkiksi ruskean villakoiran haluaisin enemmän kuin mielelläni :)
Mitä mieltä olet karvattomista koirista? Mun mielestä koiralle kuuluu karva, mutta koiria nekin ovat ja vaativat tarkempaa huolenpitoa omistajaltaan. Itse en jaksaisi vain suojata, puhdistaa ja rasvata koiraa niin useasti kuin karvattoman koiran kanssa pitäisi.

Voisitko omistaa tarkoituksella kasvatetun sekarotuisen koiran? Voisin, mutta jos pitäisi valita rodullinen vai roduton, niin taitaisi vaakakuppi kääntyä silti siihen rodulliseen versioon. Itselle harrastaminen ja kisaaminenkin vielä joskus tulee olemaan tärkeä juttu, niin Suomessa ei valitettavasti sekarotuisen kanssa kisaaminen ole kovin monessa jutussa mahdollista.
Millaisena ylipäätään koet tavoitteellisen sekarotuisten kasvattamisen? Ymmärrän ja en ymmärrä asiaa. En tiedä miksi pitää yrittää jalostaa tahallaan jotain sellaista josta ei tarkasti tiedetä mitä taustalla ja suvussa on. On toki olemassa esimerkiksi rodullisia ulkomailta tulleita koiria, joiden taustaa ei valitettavasti ihan varmaksi sanoa, mutta koen itse sen olevan kuitenkin varmempaa kuin sekarotuisen ystävän tausta. Toisaalta tarkoin valituilla vanhemmilla sekarotuisesta voi tulla maanmainio kaveri, jossa riittää elementtejä vaikka mihin!
Jos saisit sekarotuisen koiran, jossa yhdistyisi usean eri rodun hyviä puolia, mitä rotuja sun sekarotuisessa koirassa olisi? Mun piti oikein tarkoin miettiä tätä, mutta sitten mun pääkoppa meni sekaisin ja ajattelin heittää tähän vain kaksi eri rotua. Mun sekarotuisessa voisi olla esimerkiksi villakoiraa ja sitten jotain terrieriä. Kummatkin rodut on avoimen rohkeita, miellyttämisenhaluisia ja monipuolisia koiruuksia. Vois olla aika hieno kombo!
Pitäisikö kaikkien koiranomistajien pyrkiä ruokkimaan koiria lajityypillisesti raakaruualla? Joo ja ei. Mun mielestä tärkeintä on se, että koira saa laadukasta ruokaa, joka sopii sille. Se saa ruokaa, jonka avulla se voi hyvin. Niinkuin kaikki tietää, niin ikinä ei ole mahdollista, että kaikki koiranomistajat ruokkisi koiriaan samalla tavalla. Siispä valitkaamme koirallemme sopiva ruoka, oli se sitten nappuloita, raakaruokaa tai vaikka märkäruokaa!
Mikä on parasta valokuvaamisessa, mikä saa sinut ottamaan kameran mukaan lenkille? Parasta  valokuvaamisessa on mikäs muukaa kuin se onnistumisen ilo! Se kun tietää kuvausreissun jälkeen saaneensa kivoja kuvia, joita ei millään malttaisi olla muokkaamatta. Kuvia, joita on ilo muokata ja laittaa blogiin nähtäville. Lisäksi se, että onnistuu ottamaan vilkkaista koirista kuvia - se kun ei ole aina kovin helppoa.
Onko sinulla jotain inhokkihommaa koiriin liittyen? En tykkää yhtään irroittaa talvisin villiksistä lumipaakkuja. Haluaako joku tulla talveksi asumaan meille ja auttamaan??
Voisitko koskaan kuvitella ottavasi pitkäkarvaista rotua? Esim. briardia, afgaaninvinttikoiraa, pk collieta, belgianpaimenkoira groenendaelia tai tervuerenia tms? Lähinnä nyt siis turkin puolesta ajateltuna, ei niinkään luonteen, terveyden tms? Voisin. Tykkään toisaalta Martan helposta turkista, mutta tykkään turkinhoidosta ja mikä onkaan parempaa kuin puhdas sekä siisti turkki? Afgaaninvinttikoira ainakin on äärimmäisen kaunis ja elegantti laitettuna, huh! Menee aivan kylmät väreet selässä kun ajatteleekin asiaa!
Tykkäätkö kääpiösnautsereista? Oon joskus nuorempana hoitanut paria kääpiösnautseria, jotka ainakin oli veikeitä tapauksia. Kivan jääräpäisiä, mutta avoimia ja miellyttämisenhaluisia.
Mikä on sun lempiväri käppänöistä - valkoinen, musta, pippuri&suola vai musta&hopea? Piti oikein tyhmänä googletella mitä eroa pippuri&suolalla ja musta&hopealla on..:-D Hah! Mutta mun mielestä musta on vain ylikaunis!
Mitä mieltä olet näyttelyistä? Hauskaa puuhaa siihen asti kun sitä ei ota liian vakavasti ja muistaa pitää sen hymyn siellä suupielissä. Jos itse nautit niin myös koira tykkää!




Nyt alan purkamaan vielä kolmatta osaa teille nähtäville - toivottavasti jaksatte lukea nää kaikki läpi! Näihin on ollut nimittäin tosi kiva vastailla, sillä moni näistä aiheista on sellaisia joista ei muuten tulisi ehkä puhe..Whiii!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kettukopla kokoontuu

Kävelin kangaskaupassa viime viikonloppuna ympäriinsä, kunnes yhtäkkiä silmäni hoksasivat jotain järjettömän ihanaa ja ihmeellistä hyllyjen välissä. Apua! Ei voi olla totta! Se oli kettunauhaa! Samaa kuosia kuin Martan kettupannassa oleva kettukangas. Miten voi olla mahdollista, sillä olin nähnyt pari viikkoa takaperin unta (kyllä vain, luitte oikein :-D) kettupannoista koko porukalla ja nyt uni oli käymässä toteen. Mä itseasiassa näen useinkin tuollaisia unia, että joku asia käy unesta toteen - se saattaa olla ihan näinkin pieni asia kuin kettupannat koko porukalle. Voisinkohan kenties nähdä ensi yönä unta suoritetusta BH-kokeesta tai hyvin menneestä näyttelystä? Heh!

Vihdoin ja viimein tyttöset ovat siis samaa sarjaa. Mamman maailman rakkaimpia kettutyttöjä
Jos tilaukset kiinnostaa, niin palvelen koneen äärellä tulevan sunnuntain 12.6 ajan eli kun siihen mennessä pökkää sähköpostia tai viestiä Facebookissa mulle, niin saa pantansa, valjaansa tai vaikka hihnansa valmiiksi! Varsinaista materiaaligalleriaa mulla ei ole, mutta täältä ja täältä löytyy kuvia :-) Hiiop!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Tee-se-itse koiran aktivointipeli

Kun koirat tylsistyy pitkiin työvuoroihini on aika kehitellä jotain kivaa ja erilaista. Meillä on kotona tällähetkellä enää vain muutama aktivointipeli. Voitteko kuvitella?? Meillä, jolla oli joskus jopa reippaasti yli 10 erilaista aktivointipeliä koirille. Niin ne ajat vain muuttuu - kiitos liian fiksujen koirien, jolle ei ole edes vaikeimman tason aktivointipeleistä ollut juurikaan iloa. Onneksi oon saanut kotiutettua meidän pelejä kavereilleni suhteellisen hyvin tässä kevään aikana. Niistä on niin paljon enemmän iloa heillä kuin meillä. Ja sen takia pääsen minäkin käyttämään aivojani, kun yritän kehitellä koirille kaikkea kivaa tekemistä!

Sain idean keräillessäni tennispalloja kotona siivouspäivänä kasaan ja niitä kertyikin niin paljon, että päätin hyödyntää niitä jotenkin. Martta on ihan toivoton pallohullu ja neiti osaakin sanat "pallo" ja "missä pallo?" harvinaisen hyvin. Meille on kertynyt tennispalloja niin tennistä pelaavalta kaveriltani kuin kaupasta, mutta on tuo neiti joskus jostain metsän pohjiltakin rehannut jonkun pallon mukanaan. Siinä vaiheessa ei voi kuin nauraa, kun neiti tulee hullun iloisena metsästä pallo suussaan - se jos jokin kuuluu siihen kuuluisaan #vainmarttajutut-kategoriaan :-D

Ajattelin, että meidän siivouspäivän aktivointipeli-ideasta saattaisi olla jollekulle muullekin hyötyä tai pitäiskö sanoa, että iloa - siispä laitamme sen jakoon! Toivottavasti tykkäätte :-)

Tarvitset
-1kpl Muffinssivuoka, 8,95€
-12kpl erilaisia palloja 
-paljon herkullisia nameja


1. Piilota läjä koirasi rakastamia herkkuja muffinssivuokiin. Voit käyttää palkkana esimerkiksi Naturel Menu-koiranherkkuja tai vaikka ihan vain juustonpaloja.

2. Laita erilaisia palloja namien päälle. Itse käytin lähinnä tennispalloja, mutta esimerkiksi aktivointipallokin ajaa hyvin asiansa.

3. Anna koiran nauttia kivasta hetkestä pallojen ja namien kanssa. Martta oli ainakin superinnoissaan uudesta keksinnöstä, sillä neiti kantoi palloja pelin pelattuaan ympäri kämppää. Epäilen neidin olleen koirien lelutaivaassa, sillä neiti sai yhtäaikaisesti leikkiä 12 erilaisella pallolla - se jos jokin on beussilapsen unelmajuttu.


Hintaa koko "aktivointipelille" ei välttämättä tule ollenkaan, sillä suurimmalta osalta ihmisistä varmasti löytyy tuollainen muffinssivuoka jo kotoa valmiina. Minulta sitä ei kuitenkaan vielä löytynyt, joten otin ja kipitin sen kaupasta hakemaan. Myyjä naureskelikin mun ostaessa muffissivuokia ja tennispalloja, että ootko urheilemaan ja kokkailemaan menossa - myönsin, että "joojoo, kyllä vain" - enhän mä nyt sille kehdannut sanoa, et koirillehan nää kummatkin menee. Ois varmaan pitänyt mua ihan seonneena. Tai sit vaan ihan pelkästään sinä hulluna koiranaisena mitä kyllä oonkin...kukapa tuota tietää :-D