Alkaa K:lla ja loppuu u:hun

Nimittäin Kerttu. Tuo pieni villakoiran retku. Tuntee myös nimen Kepa, Kee, Kepatsu ja omien kavereideni kesken kebabeläin..haha :-D Välillä todellinen temperamenttipakkaus ja välillä niin lutuna kuin olla ja saattaa. Koira, joka muuntuu niin moneksi.

Kerttu on maailman suloisin otus, joka tahtoo olla kaikessa mukana. Ei oo väliä menenkö vessaan tai ulos pyykkinarulle, niin tuo seuraa kuin hai laivaa. Välillä tuntuu, että oikea kanalauma on liikenteessä kun 3 koiraa seurailee tekemisiäni kuin mitkäkin. Neiti on todella ihmisläheinen ja sosiaalinen tapaus. Rakastaa ihmisiä, varsinkin jos ne tulevat meille kotiin vieraaksi. On välillä todellinen adhd-tapaus. Rakastaa "ärsyttää" Marttaa - etenkin jos Martta nukkuu, niin menee kongin tai luun kanssa ihan sen viereen syömään sitä ja kun Martta herää siihen, niin juoksee hulluna karkuun. Temperamenttinsa takia sukset menee välillä ristiin Martan kanssa, kun neidin tahto ei mene tuon teinin pääkoppaan.

Namin haistaessaan tekee kaikki maailman temput ja yrittää ties millä saada tienattua namin itselleen. Oikea possu siis ruuan perään - nimittäin pari kertaa on käynyt nyt niin, että kotiin tullessa on ollut Martan ruuat lattialla levällään ja meitä vastassa on ollut pulleita koiria. Ei kai siinä mitään jos vierittää sangon alas naulakon alta, jolloin kansi tietenkin aukeaa..nyt onneksi menin ostamaan kunnon sangon Martankin ruualle - enää ei pitäisi kenenkään ahneen possun saada sitä auki :-D

Omapäinen, mutta samalla niin kuuliainen pikkupiski. Jos tuota pikkupiskiksi voi edes sanoa, sillä on yksi maailman tärkeimmistä karvatassuista. Ihme höpsöttelijä, joka rakastaa nukkua kesät ja talvet peiton alla. Siis ihan kokonaan peiton alla. Sitä aina kiroaa kuinka kuuma itsellä on nytkin kesällä nukkua ilman koiraakin, niin koiran kanssa tuplasti vielä kuumempaa..

Omistaa omasta mielestään parhaimman ystävän, Hertan, jonka kanssa remuaminen on maailman ihaninta tekemistä. Erottamaton kaksikko. Villapäät. Toverit. Kauhukaksikko. Nuija ja tosinuija. Ja mitä näitä nyt ees on..

Tulee toimeen muiden koirien kanssa ja nauttii tutuista koirakavereista. Useimmiten kuitenkin käy yhteiskoiralenkeillä niin, että nää mun villat leikkii vain keskenään ja juoksee toistensa perässä..

Superhelppo trimmattava. Ei pyristele tai rimpuile, vaan seisoa tapittaa koko trimmin ajan paikallaan. Nuorempana sai neidin kanssa takuta trimmauksen kanssa vaikka ja kuinka, mutta oppi kuitenkin lopulta olemaan aloillaan. Tässä taas näkee mikä jääräpää neiti on ollut pienestä pitäen - samanlainen kuin emänsä! Emältä neiti on perinyt pienen kokonsa lisäksi myös "vahtimisen" eli neiti pomppii mielellään kyttäämässä sohvannojalla ikkunasta mitä kaikkea ulkona tapahtuu. Ilmoittaa välillä vähän turhistakin jutuista, onhan hyvän vahtikoiran tehtävä tehtävänsä kunnolla ja vakuuttavasti - oli kyseessä sitten vieraat ihmiset tai naapurin kissa pihamaalla.

Stressaa edelleen autossa matkustamista, vaikka häkki auttoikin meitä hirmuisesti. Rauhalliset ja stressaamattomat koiratkaan eivät ole tuota hermostumista saaneet rauhoitettua. Rauhottavat ovat olleet ihan läpihuutojuttu eli ei ole suoranaista hyötyä ollut meille. Toisaalta, ollaan opittu elämään tuon autostressin kanssa aikalailla - se onkin neidin ainut "ongelma".

Tuliko Kertusta teille mitään uutta esille? Tälläistä postausta on nyt parisen kertaa toivottu ja nyt vihdoin sain tämän valmiiksi asti :-) Tää blogi ja ylipäätään koko sosiaalinen media on täyttynyt oikeastaan aikalailla Martta-jutuista, joten oli mukava tehdä välillä postausta villakoiristakin. Villat ovat menossa mukana samalla tavalla kuin ennenkin, mutta Martan kanssa tulee touhailtua ja mentyä enemmän eri paikoissa ja niistä tulee herkemmin sit kirjoiteltuakin :-)

Me ollaan niin lomalla!

Voi vitsit, oon melkein jopa ylpee itestäni - kerrankin joku postaus tulee reaaliajassa! Päästiin tänne Keski-Suomeen mökille tänään tässä aamupäivästä ja matka sujui nätisti aurinkoisessa säässä matkustaen. Ilma on todella lämmin ja kesäinen, onneksi tuossa autossa on ilmastointi! Helpottaa kummasti sekä omaa että eläimien oloa autossa.

Eilen mulla tosiaan alkoi 1,5viikon kesäloma ja tais muuten alkaa hyvään aikaan, sillä on luvattu hyviä kelejä! Täällä ollaan nyt muutama päivä lomailemassa ja sitten loppuloma sujuukin kotosalla erilaisia tekemättömiä töitä tehdessä - mulla onkin ainakin läjä postauksia suunnitteilla, valokuvauskeikkojen kuvia muokkaamatta ja videoita editoimatta. Pitääkin nyt opetella kunnolla tuon Macin videotyökalun käyttö, sellainen kun siinä kerta on..

Tämän muutaman tunnin aikana koirat on riekkuneet kuin hullut. Martta on polskuttanut vedessä lähes koko ajan ja villakoirat ovat tutkineet ympäristöä sekä kerjäilleet ihmisiltä rapsutuksia. Martta on tullut ihan hulluksi vedestä, neiti hakis vesilelua ja ihan vaikka vain juoksis vedessä koko ajan. On suuri onni, että tää meidän mökin ranta on kuin luotu koirille - tää ranta on mienaan joka suuntaan tosi matala ja hiekkapohjainen. Koirien on siis ihana melskata ja kahlata ympäriinsä. Ehkä mäkin tarkenen mennä saunasta uimaan, sillä vesi on ihan huikean lämmintä! Nyt se kesä on vihdoin siis tullut :-)

Nyt täällä tuvassa makaakin 3 rättiväsynyttä koiranretaletta pöydän alla ja sauna lämpenee tuolla kovaa vauhtia. En tiedä voiko tässä enää olla onnellisempi - tälläistä irtiottoa me ollaan niiiin tarvittu! Pitäkää ihana viikonloppu ja nauttikaa näistä säistä vielä kun voi♥

Mitä kuuluu meidän kesän lemppareihin?

Tämä kesä ei ole ollut ainakaan toistaiseksi järin kesäinen ja se näkyy heti kyllä meidän elämässä. Ei olla keritty juurikaan uimaan tai viettämään rentoja kesäpäiviä ulkosalla - se mitä ollaan duunailtu niin ollaa duunailtu yleensä tyyliin vähintään tihkusateessa. On tää Suomen kesä vaan ihmeellinen, kun välillä tulee monta päivää kaatamalla vettä ja välillä taas on melkein jopa kuuma. Toisaalta tämä kesä on ollut ihanan koiraystävällinen kesä lämpötilojen suhteen - enkä minäkään kyllä oikeastaan valita muustakuin ainaisesta sateesta, sillä oma kesäni on mennyt lähinnä vain töiden parissa. No, eipä tässä auta itku markkinoilla - tuskin kukaan tätä säätä tänne on tahallaan tilannut.

Huono kesä näkyy kuitenkin meidän lempparitavaroissakin. Tähän listaukseen kesätavaroista mukaan eksyi ainoastaan pelastusliivi - muut tavarat veivät siis aikalailla vallan. Meiltä jäi  kesätavaroista käyttämättä ainakin uudet vesilelut, sillä vedet eivät meinanneet alkukesästä millään lämmetä ja nyt ne alkavat jo pikkuhiljaa viilentyäkin..

Mutta ettei menisi ihan lörpöttelyksi, niin ruvetaas tsekkailemaan näitä suosikkeja läpi! Kesän ekoiksi lemppareiksi yltää (yllätysyllätys...) sellaiset klassikot kuin Kongit. Näitä on meillä nyt kolmessa eri koossa, sillä Kerttu on ruvennut ryöväämään Martan isoja Kongeja eli Kertullekin oli ostettava astetta isompi Kongi. Mietinkin tässä, että pitää varmaan Hertallekin hommata tuo M-koko, sillä se vaikuttaa huomattavasti mukavemmalta täyttää kuin pienempi koko ja koiratkin tykkää tuosta enemmän :-) 

Martan lemppareiksi on viimeaikoina lutviutuneet tennispallot. Näitä onkin mennyt rikki jo aika läjä ja meidän pitikin käydä Keskiseltä ostamassa uus tennispallo-putkilo. Ei muuten jäänyt paljon tuollaiselle Wiltonin tennispallo-putkelle hintaa, sillä kaikki tennispallot oli reippaassa alennuksessa. Kerrankin hyvää tuuria sen suhteen! Martta on oppinut noutamaan ja neiti jaksaakin hakea palloa vaikka viikon putkeen - niin innostunut neiti on palloista! Meinasi torilla ollessani varastaa mun jäätelön, kun olihan sekin pallonmuotoinen..

Koska koko kesän on sadellut vettä taivaalta ihan hulluna, niin mun oli vihdoin ja viimein hommattava Hertalle se sademantteli. Tuota sademanttelia oon katsellut valehtelematta varmaan 4vuotta ja aina on tuntunut, että mikään mantteli ei istu neidille kunnolla päälle. Nyt yllätyin kyllä positiivisesti, kun käytiin Mustissa&Mirrissä ja päätin yllättäen kysyä sademantteleista - sieltä löytyikin sitten Hurtan manttelit ja vielä oikea kokokin! Niimpä matkaan lähti mallista punainen versio ja oon kyllä hirmutyytyväinen ostokseen :-)

Kesän (ja varmasti myös syksynkin) piristäjäksi muodostui Rukan keltaiset y-valjaat. Noi on niin hehkeän pirteät ja istuvat Martan päälle niin hyvin säädettävyytensä ansiosta! Ja ennenkaikkea, sopivat mainiosti yhteen mun Hai-kumppareiden kanssa.. ;-)

Kesän ekologisuus on ehdottomasti Becothingsin Pet Bow-ruokakipot. Ostin näitä alennuksesta Pienen Lemmikkiputiikin loppuunmyynnistä kolmea eri kokoa ja vitsit nää onkin niin parhaita - helppoja pitää puhtaana ja ei liu'u lattialla juuri ollenkaan. Meillä on aiemmin ollut kaksi muuta tälläistä bambusta sekä riisinkuorikuidusta valmistettua kuppia ja nekin ovat toimineet varsin kätevästi - näissä vain muotoilu on huomattavasti parempi, sillä kupissa on kunnollinen pohja eikä esimerkiksi vesi roisku juurikaan yli. Paitsi Martalta, jolla vuotaa suupielet kuin pieni puro..

Turkinhoitotuotteista suosikeiksi pääsi Busterin kynsisakset ja kumisuka. Vitsit tuo kumisuka on ihan loistava keksintö Martalle! En ymmärrä miksen tätä ole jo aiemmin hoksannut hommata meille :-D Meillä nimittäin nurkissa pyörii kamalat tukot irtokarvaa, vaikka kuinka yrittäisi kerran tai parikin kertaa imuroida kämppää päivässä ja tää kyllä hillitsee karvanlähtöä huomattavasti. Harjaaminen kutitti aluksi Marttaa ihan hulluna ja neiti sai aina jonkun hepulin, mutta nykyään vain nautiskelee huomiosta..

Ehkä tärkein ja turvallisin suosikki on nämä Hurtan pelastusliivit. Löysin nää alkukesästä alennuksesta ja voin olla vaan supertyytyväinen tähän löytöön - istuu koiran päälle, kelluttaa tarpeeksi ja on ennenkaikkea tukevat! Sain näin hyvät liivit melkein samalla hintaa kuin keppoiset halpaliivit eli ei ollenkaan paha heräteostos :P Nää on ollut nyt melkein joka kerta Martalla päällä uintireissuilla ja neiti tietääkin jo, että kun nää puetaan rannassa päälle niin sit lähetään uimaan!

Ja ettei unohdettaisi sitä tärkeintä eli herkkulinjaa niin sieltä listalle valikoitui HHC lihapullat, Racinel kanafileet ja Hubert Kananpalat! Lihapullat ja kanafileet on olleet jo pitkään tyttöjen lemppareita, mutta nää kananpalat ovat olleet kesän uusin tuttavuus - eikä ollenkaan hassumpi sellainen! Musta noi on just sopivia "snackseja" esimerkiksi annettavaksi harjauksen jälkeen :-)

Löytyykö teiltä samoja kesäsuosikkeja? Mä vähän tässä pähkäilin, että tällänen vuodenaikojen välein tehtävä suosikkien kokoaminen on itselle helpompaa toteuttaa, kun ei tuossa yhdessä kuukaudessa meinaa keritä muodostumaan suosikkeja postaukseksi asti. Eli taidetaan kerätä meidän suosikkeja seuraavan kerran siis tulevana syksynä. Katsotaan silloin muuttuuko lista osittain vai kenties jopa kokonaan - kukapa tuota tietää;-)

Puhelinkuvia osa 12

Sinne meni taas yksi viikonloppu! Nopeasti vaan kului viikonloppu - varsinkin kun eilen piti vielä tehdä töissä aamuvuoro ja siinä menikin sit loppupäivä kotona arkisia juttuja tehden.

Tänään kävin Martan kanssa uimassa ja neiti pulikoi aivan innostuksissaan! Aluksi sain ohjailla neitiä kahlaamisesta uimiseen asti, mutta ei paljon tarvinnut lopuksi enää autella, kun meni jo puoliksi itsestään :-) Kivaa! Kesäisin etenkin uiminen on meinaan niin hyödyllistä ja ihanaa tekemistä! Ja oli muuten ihana saada kotiin puhdas ja pehmeäturkkinen koira♥

Nyt illalla keräsin kasaan taas näitä puhelinkuva-postauksia, kun puhelin alkaa olla niin jumissa kuvien määrästä, että päätin helpottaa senkin elämää ja katsella turhat kuvat pois. Samalla tuli sitten kerättyä kivoimmat ja hauskimmat otokset kollaaseiksi :-) Tässä siis meidän heinäkuu kuvina:

(Edellinen puhelinkuvapostaus löytyy täältä)

1. Hoitokoira Peppi ja Martta uiskentelemassa 2. Vielä parit iltaleikit ja sit nukkumaan! 3. Hullu vai hullu?? Oltiin kaatosateessa hakutreeneilees, oli muuten vähän märkä olo tuon jälkeen :-D 4. Uintikeikka jälleen!

5. Heinäkuun Haubox tuli ja jännitys oli huipussaan! 6. Tytöt lenkillä.. 7. Korvien tuuletus meneillään.. 8. Onnellinen koira palaamassa lenkiltä♥

9. Mätsärini ruusukkeet lähes valmiina! Vielä kuukausi aikaa.. 10. Ihan liian monta ihanaa koiraa♥ 11. Oltiin menossa nukkumaan, mutta jääkaapilta tullessani mulla oli tälläset ipanat vastassa..neidit vissiin halus kans jotain yöpalaa itelleen :-D 12. "Mitä sä meitä häirittet?? Mee pois!!"

13. Sadepäivä+omistaja kipeenä+energiset koirat= koirapuistoon! 14. Kyllä nyt kelpaa, kun uus snake ja näyttelyhihna♥ 15.♥ 16. Kyllä on kummatkin villat niin kuulolla kun olla ja saattaa ;-)

17. Iltauimista.. 18. ja 19. Tais väsyttää kumpaakin neitiä uiminen! 20. Meiltä jäi ilmeisesti treeneissä liivi mettäautotielle ja joku oli sen sieltä ilmeisesti napannut, kun ei enää löydetty seuraavana päivänä sitä eli otin ja tilasin sitten samalla kertaa kaksi uutta liiviä! Eipä ainakaan olla sit liivittä, jos taas sählätään ja toinen jää johonkin :-D

21. ja 22. Pentutreffeillä Loimaalla 23. Ja Loimaalta jatkettiin ystäväni luo Paimioon, jossa Marttaa vastassa olikin labbis-ystävä :-) 24. Kotia kohti - onneksi sääkin suosi ajella takaisin!

25. Voiko olla kauniimpaa? ♥ 26. Maailman rakkain ja tyhmin koiralapsi♥ Mihin tää aika on oikein mennyt, kun neiti on jo pian 9kk? 27. Kannatti pysähtyä Saarijärvellä takaisintulomatkalla, kun maisemat oli tälläset! 28. Oli muuten väsyneitä neitejä maanantaina, tais olla rankka viikonloppu :-D

29. Lapsukainen jo pian 9kk :) 30. Oi - nyt kelpaa postailla tällä uudella ihanuudella♥ 31. "Äitiiii, auta mua!! Mä en tahdo kasvaa isoksi..." tuumaa Martta, jonka ekat juoksut alkoi reilu viikko sitten.. 32. Ai mitenniin ollaan hurahdettu Kongiin? Lisäks löytyy ainakin pari pikkukongia ja pururengas #kongperhe

33. "Ai meilläkö herkkupäivä? Kyllä, kiitos!" 34. "Kuulolla ollaan, mami!" 35. Täähän alkaa menee jo treenaamisen puolelle.. 36. Aamulenkillä kolmikon kans :)

37. "Täältä mä tuun!!!!" 38. Ei täältä löytyis ketään vapaaehtoisia trimmaajia :-D haha! 39. ja 40. Mätsärihommat etenee hurjaa vauhtia - ilmottautumispaperit laminoitu sekä pokaalit valmisteltu. Täällä pohojammaalla ei pokaalien koosta tingitä ;-)

Nyt alan perkaamaan kameran muistikortilta kuvia läpi ja muokkailemaan niitä. Muokkaamattomia kuvia onkin kertynyt sinne ihan luvattoman paljon, hups! Sen jälkeen lähdetään vielä koko porukan kanssa iltalenkille tuonne luontopolulle ja sitten nukkumaan - mukavaa viikkoa!

Elämä on yhtä koirailua, vai onko sittenkään?

Niimpäniin - aina kun meen lupaamaan jotain, niin tulee aina jotain sählinkiä. Toisinsanoen mun alkuviikko muuttui loppuviikoksi eli postaus tulee vasta nyt julki, vaikka alunperin ajatus oli toinen. Elämä on ollut vain yhtä hullunmyllyä auto-,vakuutus- ja työasioiden parissa eikä bloggaamiselle ole paljoa jäänyt aikaa. Vai pitäisikö pikemminkin sanoa, että ei ole jäänyt aikaa millekään ylimääräiselle?

Lukijamäärät poksahteli tässä jokin aika sitten satasissa ja se sai mut miettimään omaa koirabloggailuani. Ensin täytyy kyllä sanoa, että en voi ohittaa sitä tärkeintä eli kiitosta. Kiitoskiitoskiitos teille kaikille ihanille lukijoille♥ Mun mielestä sana "kiitos" on oikeastaan aika lievä sana kuvaamaan sitä tunnetta mitä koen näin suuresta lukijakaartista. Silloin vuonna 2011, kun aloittelin bloggaamistani tämä oli mulle oikeastaan vain päiväkirjan pitämistä itselle - sitähän se toki on vieläkin, mutta nyt meidän "päiväkirjaa" selailee jo aika moni muukin ;-) Lukijamäärät ovat vuosien varrella kasvanut tasaisesti - olin jo ihan fiiliksissä silloin aikoinani niistä 10 lukijasta, niin voitte kuvitella miltä musta nyt tuntuu, kun lukijamäärät on moninkymmenkertaisesti kasvanut tuosta. Jos suoraan sanotaan, niin eipä niillä lukijamäärillä oikestaan merkitystä ole - todella hyvä blogi voi olla siltikin, vaikka ei olisi ainuttakaan lukijaa. Henkilökohtaisesti mulle itselleni te lukijat olette ollut aina avainasemassa (en tarkoita nyt määrää, vaan sitä laatua ;-)), sillä itselleni tässä bloggaamisessa kaikkein antoisinsa on ollut se, että saan kommunikoida teidän lukijoiden kanssa - joskus saattaa kommentti-paljous yllättääkin minut ihan totaalisesti ja jokaiseen kommenttiin vastaaminen tietysti vie myös ihan mukavasti sitä aikaa, mutta silti en siitä luopuisi mistään hinnasta. Musta ainakin on aina niin ihanaa, että te jaksatte kommentoida postauksiin ja esimerkiksi kertoa omia kokemuksianne jostain asiasta. Kaikkein kivointa on se, että jotkut nimimerkit alkaa käydä jo tutuksi ja osaa jo vähän niinkuin "odottaa" nimimerkin kommentoivan tähänkin postaukseen.Ylipäätään musta on vähän kummaa, että bloggaajat ei vastaile lukijoiden kommentteihin - itselle ainakin ajatus siitä, että lukija näkee vaivaa postauksen kommentoimiseen saa minut ainakin ajattelemaan, että minunkin täytyy nähdä se "vaiva" lukijan kommenttiin vastaamiseen. Vastavuoroisuus kunniaan, vai mitä?

Nyt päästäänkin sitten siihen itse aiheeseen - on joskus niin hirveän outoa miettiä kuinka monta ihmistä meitä jaksaakaan seurata! Kuka nyt tällääsen pohojalaasen hullun koiranaisen juttuja koiristaan jaksaisi seurata? No, kyllä meidän höpinöitä "muutama" jaksaa ilmeisesti seurata :-D Tällähetkellä Bloggerin kautta lukijoita on 410, Blogvinin kautta 58lukijaa, Instagramissa 306 seuraajaa ja Facebookissa 159 seuraajaa. Mitä ihmettä - kuinka paljon teitä oikein on?? Vautsi! Näiden lukujen ansiosta ollaan siis yksi Suomen suurimmista koirablogeista.

Mulle on muutamaan otteeseen heitetty kysymys, että miksi mä ees bloggaan? Ja kaikenlisäks vielä koirista - tuo kysymys on nakattu ilmoille puoliksi sillä periaatteella, että "etkö parempaa bloggaamisen aihetta keksinyt". No, enpä tainnut keksiä. Itseasiassa nyt kyllä valehtelen, sill kyllähän mä keksin, mutta blogattuani omasta elämästäni sekä valokuvauksesta reilun vuoden tiesin, että tämä ei ole millääntapaa minun juttuni. Ehkä ajatus siitä, että ihmiset tiesi elämästäni paljon ahdisti mua - olenhan kirjoituksissani aina suhteellisen avoin. Siispä päätin jatkaa bloggailuani vain ja ainoastaan koirarintamalla enkä vielä(kään) ole tähän kyllästänyt - päinvastoin mulla ois intoa tehdä kaikenlaisia postauksia ja juttuja, mutta aika ei vain tunnu riittävän. Tärkein asia miksi bloggaan on se, että se on mulle niin suuri henkireikä arjessa - yksi tapa päästä hetkeksi arjen hullunmyllystä pois. Musta on niin mukavaa, kun saa tuoda omia juttuja sekä kuvia julki, sillä itselleni sekä kirjoittaminen että kuvaaminen on tapa rentoutua ja saada ajatukset karkaamaan positiiviseksi. Bloggaus on harrastus tai ehkä jopa vähän enemmänkin. Lopettaessani bloggaamiseni HauHaulla tämän vuoden alussa olin varma, että vaikka tuo aikakausi antoi minulle paljon niin päätös oli oikea. Työ bloggaajana on rankkaa, mutta toisaalta niin kovin antoisaakin - ihmiset tietävät paljon elämästäsi, mutta itse bloggaajana et tiedä lukijoista kuin pienen murto-osan. Eniten mua"ahdisti" palkallisena bloggaajana ne aikataulut - postaus oli saatava tehdyksi aikataulun mukaisesti, vaikka varsinaista aihetta ei ehkä olisi ollutkaan. HauHaulla toki työilmapiiri oli niin mainio, että sitä jäin oikeastaan vähän kaipaamaan - harvassa työpaikassa ollaan noin iloisia ja yhteistyökykyisiä, pointsit heille! Mutta kuten sanoin, niin halusin itsenäistyä ja olla ns. "oman itseni herra". Tämä ajatus sai minut myös kieltäytymään kutsusta blogiportaali Lemmikkiblogeihin, vaikka päätöstä pitkään mietinkin. En vain kokenut, että saisin tuosta itse "irti" mitään sen suurempaa - ainakaan tällähetkellä. Mahdollisuus oli hieno, mutta jokin sai minut kuitenkin kieltäytymään ja voin kyllä sanoa, että en kadu päätöstäni. Olen kai vähän tälläinen itsenäinen susi, joka tahtoo mennä ja tehdä itse mitä lystää - saavuttaa itse niitä etappeja ja unelmia ilman muita. Tehdä ja päättää itse omista asioistaan. Ja onpa tämän viiden vuoden aikana kehitystäkin on tapahtunut - ainakin omasta mielestäni. Oman kirjoitustaidon kohenemisen lisäksi ainakin kuvien laatu on parantunut ja ulkoasu-koodailutkin ovat olleet jo pitkään hanskassa. Ei siis ollenkaan huonoja kehityksen kohteita, varsinkin kun ajattelee tulevaisuuttani.

Toisaalta ei ole aina helppoa olla bloggaaja - ikäviäkin kommentteja satelee välillä kommenttiboksiin, ihmiset tuntee sinut tapahtumissa (mikä on kyllä ollut minulle ihan superihana juttu!!) ja elämä on välillä vähän rajoittunutta, kun aika ei aina riitä kaikkeen. Muut ihmiset pitää vähän jopa olettamuksena, että koirabloggaajan koirat osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, vaikka tosiasiassa munkin koiralauma on välillä ihan hulluja adhd-koiria, jotka ei osaa ainakaan silloin käyttäytyä kuin pitäisi :-D Ollaan siis välillä aika näky, kun huomauttelen tälle apin...siis koiralaumalle käyttäytymistavoista. Eniten mua silmiinpistää nää anonyymit, jotka tietää kaiken. Ja kyllähän ne tietääkin, onhan he sentään kasvottomia anonyymejä. Vuoden alussa, kun julkaisin ekat uutiset Martan tulemisesta taloon sain muutamia kommentteja siitä, että miten villakoiraihminen voi hommata palveluskoiran - siis ihka oikean palveluskoiran. No, en mä tiä muuta tapaa hankkimiselle kuin että ottaa kasvattajaan yhteyttä ja ottaa häneltä pennun ;-) Jokunen kommentti tuli siitäkin miten tämä(kin) koira jää huonolle hoidolle. Juu, kai se sit on jäänyt..

Mulle on joskus satanut kaveripiiristäni ja tutuiltani heittona, että teenkö mä vapaa-ajallani mitään muuta kuin koiraile. No, ulkokuori muille ihmisille saattaa olla joskus tietty tuo, mutta kyllä täältä löytyy mm. ahkera käsitöitä tekevä, lukeva, kavereidensa kanssa pyörivä ja myöskin siellä viihteellä kävijä ;-) Sen mitä tiedät netistä lukemalla, ei ehkä aina ole se koko totuus - jos mun Facebook on täynnä koiria, ei se tarkoita sitä, että elämäni olisi vain yhtä koirailua. Nää kommentit on siis lähinnä sadellut enemmän niiltä tuttavilta kuin kavereilta. Siinäs pitävät mua hulluna koiranaisena jos tahtovat - sitähän mä oon ;-) On olemassa asia mikä mua jokseenkin jopa ehkä vähän ihmetyttääkin on se, että jotkut ihmiset naureskelee, että koiriltani löytyy sekä oma Facebook-sivu, että oma Instagram-tili. Kuka hullu nyt koirillensa sellaiset tekisi? Minulla on tähän kuitenkin jopa kaksi hyvää perustelua - a) bloggaaminen on yksi rakkaista harrastuksistani ja jopa ansionkohteistani, niin tilit ovat tärkeä lisä tälle blogille ja b) koen, että täytän mielummin koirien tilin pelkillä koiramaisuuksilla kuin omani.

Vaikka minulle toisten mielipiteet ovatkin tärkeitä, niin silti en jaksa näistä puolittain ikävistä kommenteista välittää. Kommenttien sanojat ovat yleensä sellaisia henkilöitä, jotka eivät itse harrasta mitään saati ikinä omistaneet koiraa. Tai ovat vain muuten kateellisia. On ihan täysi fakta, että koiran rakkautta ei voi nimittäin tuntea, ennenkö omistaa koiran. Ei kukaan koiraton ymmärrä sitä kuinka koira saa tulla pusuttelemaan aamulla sänkyyn tai miten lähdet vesisateeseen lenkille koiran kanssa? Oon joskus mielessäni pohtinut kuinka koirista voi ylipäätään ees tulla noin rakkaita - ne on vähintään perheenjäseniä ja parhaita ystäviä. Tiedättekö sen ilon, kun saavut kotiin ja vastassa on aina (siis oikeesti ihan jokaikinen kerta!!) superonnellinen koira? Se jos joku on aitoa ja pyyteetöntä rakkautta parhaimmillaan.

Kahden viimeisen kuukauden aikana postauksia on tullut ihan luvattoman vähän - kiitos kahdelle työvuorolle, koirille, pakollisille menoilleni ja ystävilleni, jotka olette järkännyt mulle ihan liikaa tekemistä. Nyt ehkä mahdollisesti kuitenkin elämä vähän rauhoittuu tässä tulevan syksyn myötä ja päästään tänne blogin puolellekin päivittelemään kuulumisia ja kaikkia kivoja juttuja vähän säännöllisemmin. Itseasiassa tämä blogista kesälaitumilla olo on antanut vielä enemmän motivaatiota bloggaukseen ja on ollut tavallaan pieni hengähdystauko ennen paluuta normaaliin arkeen sekä postausrytmiin. Te lukijat olette taanneet minulle kehittymisen ja tämän blogin "menestymisen". Menestymisellä tarkoitan sitä, että olen saanut mm. uusia hyviä ystäviä sen ansiosta, että he ovat tienneet blogini. Toivon, että saan kuulla teistä jatkossakin vaikkapa juuri tuon kommenttiboksin puolella ja näin saada itselle hymyn huulille - varsinkin syksyisin on kiva käpertyä työpäivän päätteeksi sohvalle koirien kanssa ja ruveta lukemaan teidän kommenttejanne.

Se oli sellainen sekametelisoppa-vuodatus. Oli vain pakko koota vähän omia ajatuksia tästä kaikesta yhteen ja tälläinen pläjäys siitä sitten tuli. Nyt täytyy kyllä kysyä, että olenko yksin ajatuksieni kanssa vai onko teille satanut joskus kommenttia teidän koirailuista? Ottaako teidän lähipiiri kuinka koirailunne - nakertaako jonkun aviomiestä kenties se, että koiranpantoja löytyy eteisestä enemmän kuin aviomiehen kenkiä vai onko joltain kaverilta tullut kommenttia siitä, että päässäsi ei pyöri muutakuin koirajutut? :-)

Match show 28.7.

Hurja viikko takana. Täytyy varmaan ihan tänään illalla huokaista helpotuksesta, sillä viikko on vihdoin ohi. Kyllä onkin tuntunut pitkältä viikolta, sillä tapahtumia tälleviikolle on nimittäin kertynyt ihan liikaa - varsinkin kun yksi tapahtuma oli vielä sellainen, että oli oma sekä koiran henki vaarassa.

Tiistaina lähdin sitten Martan kanssa kaksin käymään Teuvalla mätsärissä. Ilma oli suotuisa, vaikka tummia pilviä alkoikin kertyä taivaalle. Päästiin melkein perille asti, kun yhtäkkiä autossa kolahtaa jokin ja samantien alkaa savua tupruta konepellin alta ihan hullunlailla. Muutama sekunti, niin konepelli onkin jo tulessa. Auto äkkiä sivuun parkkiin ja itse äkkiä ulos autosta. Sinne jäi tietysti avaimet ja tulenlieskat kerkeää räsäyttää tuulilasinkin jo siinä hajalle. Siinä takaluukulle mennessä tajusin, että ai p*rkele, takaluukun saa auki vain avaimella tai sitten ratin vieressä olevasta napista. Siinä tilanteessa ei käynyt mielessäkään lasin rikkominen vaan sinne niin hullunlailla painamaan sitä takaluukun nappia. Siinä posahteli jo ilmeisesti öljyt pariin kertaan ja tulenlieskat aina tuplaantui sitä myöden, mutta pää kylmänä vain koira ulos ja äkkiä kauas autosta. Onneksi paikalle tuli samantien kaksi todella ystävällistä sekä tilannetajuista naisihmistä ja heille olenkin äärimmäisen kiitollinen kaikesta. En tiedä mitä olisin tehnyt tuossa tilanteessa, jos heitä ei olisi ollut. Sana "kiitos" ei riitä kuvaamaan sitä kiitollisuuden tunnetta mitä vielä tälläkin hetkellä koen. Kyllä meistä suomalaisistakin löytyy auttamisenhalua ja -taitoa tosipaikan tullen.
Täytyy kyllä sanoa, että kyllä siinä itku pääsi, kun koira oli vielä peräkontissa ja auto ilmiliekeissä..Saatiin kuitenkin palokunta yllättävän äkkiä paikalle ja kyllä he ihmettelivätkin kuinka nopeasti auto oli tuohon kuntoon palanut - eikä meinannut auto muuten millään sammuakaan, mutta onneksi palokunnan ammattitaito on täällä Suomessa niin loistava, että saivat vihdoin auton sammutettua. Huh!

Näiden kahden naisihmisen tsemppauksella lähdin sit Martan kanssa kehään, vaikka en kyllä vieläkään ymmärrä miten sain itseni puristettua siihen kuntoon. Oli toisaalta ihan hyvä saada muuta ajateltavaa, kun palokunta vielä sammutteli autoa loppuun, tsekkailtiin vakuutusasioita ja odoteltiin hinausautoa paikalle. Sinne niin sitten mentiin Martan kanssa kehään ja omasta huonosta fiiliksestä huolimatta Martta meni aivan loistavasti. Se ravas kuin pikku kehäkettu ja seisokin oikein nätisti paikoillaan. Tuomari katseli hampaat ja neiti ei ollut milläänsäkään - välillä kun neiti ei ole meinannut pysyä pöksyissään siitä ilosta, kun tuomari on tullut juttelemaan ja käpälöimään. Parikehässä meitä vastassa oli samojedi ja saatiinkin sitten tuomarilta kehuja neidin kehäkäytöksestä eli toisinsanoen, saimme punaisen nauhan. Isojen pentujen punaisten kokoomakehässä jaksoi neiti tälläkertaa jopa olla pelleilemättä ja loppuarvosanaksi saatiinkin sitten isojen pentujen PUN4. Ei siis ollenkaan huonosti - oli niin ihanaa saada jotain positiivistakin tuohon päivään, kun muuten tuntui kaikki asiat menevän pieleen. Mutta on mulla vaan niin upea neiti♥

Kuva : Jaana Kokkinen

Kuva : Jaana Kokkinen

Palkinnotkin oli minusta oikein hienot - nuo kanafileet oli ainakin ihan nappiin, sillä koko kolmikko on ihan hulluna niihin! Palapeli on musta itseasiassa jopa aika hauska idea palkinnoksi, varsinkin se oli vielä koira-aiheinen. Rotu ei kylläkään tärpännyt, mutta eiköhän tästä joku mun tuttu staffi-ihminen saa iloa :-)

Autollekin saatiin sit lopulta hinaaja ja päästiin vihdoin kotimatkalle. Kaunis kiitos kuuluu myös ihanille ystäville tsempeistä sekä kyytitarjouksista - kyllä tälläisessä tilanteessa tajuaakin kanssaihmisten tärkeyden♥ Nyt ollaan loppuviikolla pesty urakalla kaikkea tavaraa mitä jäi jäljelle ja yritetty saada sitä kitkerää savunhajua pois. Olen tällähetkellä siis kokonaan autoton, sillä lunastukseenhan tuo sit meni..Autottomuus ei itsessään minua haittaa, mutta omat työt ja pakolliset menot ovat vähän hankalia järjestää - koiratreenit ym menot nyt voivat olla tauolla hyvin tovin jos toisenkin. Kuitenkin pääasia tässä on, että että me selvisimme vain pelkästään säikähdyksellä. Toivottavasti vaan saadaan pian uusi auto tulille ja sen kanssa voidaan viettää yhteistä elämää vähän kauemmin kuin tälläiset puoli vuotta..

Tälläviikolla poikkeuksellista on ollut myös Martan naiseksi tuleminen - neiti nimittäin aloitti ensimmäiset juoksunsa keskiviikkona. Raukka on ollutkin vähän maassa ja hämmentynyt nyt koko loppuviikon - neiti varmaan ihmettelee, että mitä kummaa hänelle on oikein tapahtumassa. Jotenkin vain tuntuu, että aika on mennyt ihan hirmuisen nopeasti, sillä neiti on ollut talossa nyt aikalailla tasan 7kuukautta. Hassua ajatella, että painoa on tullut 5,3kiloiselle rääpäleelle reilut 20kg ja järkeäkin on saattanut tulla pääkoppaan jonkin verran. Pentumaisuus alkaa pikkuhiljaa kadota ja tilalla on vilkas juniori. Kasvamisen ja kehittymisen lisäksi neiti on tässä ajassa sopeutunut elämään villakoirien kanssa, kahteen kotiin sekä ennenkaikkea, sopeutunut arkirytmiini. Tai pitäisikö sanoa, että rytmittömyyteeni, sillä välillä elämä on yhdenlaista paikasta toiseen juoksemista, ettei meinaa oikein itsekään pysyä perässä. Voisinkin itseasiassa näperrellä jonkinlaista kasvamispostausta - siitä nimittäin pystyisi hyvin seuraamaan neidin  etenemistä kuukausittain ja samalla tulisi itsekin muistelleeksi viime kuukausia.

Nyt kuitenkin perehdyn kirjoittamaan yhtä kauan mielessä ollutta postausta, jonka yritän saada teille luettavaksi nyt alkuviikosta. En tiedä lupaanko turhia, mutta yritys on ainakin hyvä! Toivottavasti postaus herättää teissäkin ajatuksia ja saadaan taas kommenttiboksi täyteen teidän ihania kommentteja. Niitä on meinaan aina niin kiva lueskella ja todeta kuinka ahkera lukijakunta meillä onkaan..♥ hih!