perjantai 27. syyskuuta 2013

Sitä vaan, että...

..meille kuuluu hyvää. Viikot koirat ovat vanhempieni hoivissa ja viikonloppuisin koirat hoidan minä. Jotenkin tää järjestely tuntuu nyt ensimmäistä kertaa hyvältä. Ja ennenkaikkea, oikealta. Koirat eivät saisi minun luona tarpeeksi huomiota päivän aikana (ensin pitkä päivä yksin kämpillä ja sen jälkeen vielä muutama tunti yksinoloa, kun olen töissä) joten tämä ratkaisu on koirille sekä minulle parempi. Minä nimittäin stressaisin koko ajan, jos tietäisin, että koirilla ei ole tarpeeksi hyvä olla. Onneksi kaiken pelastaa viikonloput, jolloin saa olla päivät pitkät koirien kanssa kotosalla. Se jos, mikä on rentouttavaa ja ihanaa. Ja sitä osaa arvostaa ihan uudella tavalla!
No, mitä koirille sitten kuuluu? Koirat ovat omia, onnellisia itsejään. Koirat kävivät vajaa kaksi viikkoa sitten Kurikan uudella trimmaajalla korvien nyppimisessä.Olen kerran aiemmin nyppityttänyt korvat muualla, mutta muuten olen ne nyt itse nyppinyt. Itse en kuitenkaan omista niin paljon kärsivällisyyttä ja taitoa, että olisin voinut ne nyppiä. Ja helpompi ne on tuntemattoman ihmisen nyppiä, kuin itse koiranomistajan. Itsellä kun tekee pahaa tuottaa kipua toiselle, vaikka homman pystyn hoitamaankin loppuun asti. 

Oon aiemmin puhunut täällä Hertan isojen koirien pelosta. Ollaan tehty Hertan kanssa paljon työtä tuon eteen ja nyt pelko alkaakin olla jo parempaan päin. Isot koirat eivät tuota enää Hertassa pelkotilaa, ja pystymme hyvin olemaan ison koiran lähistöllä rennosti. Asiaa on myös paljon edistänyt Lobon näkeminen moneen otteeseen.

Myös Kertun "ongelma" on parempaan päin. En tiedä olenko tästä aiemmin täällä puhellut, mutta Kerttu on tullut minusta mustasukkaiseksi. Ei ihmisille, vaan koirille. Jos joku toinen koira tulee rapsuteltavaksi esim.lenkin varrella, on Kerttu melkein heti paikalla. Ei aina, eikä kaikille koirillle, mutta joillekin. Yleensä Kerttu vain änkee ja tunkee syliin tmv, mutta joskus, jos koira oikein tukkii äärelle, niin Kerttu murahtaa toiselle koiralle. Hirmuisen ärsyttävää, eikä todellakaan suotavaa, mutta onneksi tästä ei ole mitään suurempaa ongelmaa tullut. Parempaan päin, mutta työtä on vielä edessä. Ja kyllä, Kerttu tekee tätä samaa myös Hertalle. Onneksi Hertta osaa pitää tämän ärinän ja murinan omassa arvossaan. Tuollainen ärripurritemperamenttinenhan Kerttu tosin on ollut pienestä pitäen. 

Niin, tässä hieman purkautumista meidän arjesta. Yhteenvetona siis voisin sanoa, että me voimme hyvin. Mitä teille lukijoille kuuluu? Onko teillä ilmennyt jotain ongelmia, josta olette mahdollisesti päässyt jo yli? :) 

8 kommenttia:

  1. Mä nypin Dooriksen korvia toooosi harvoin, en tykkää siitä kun Dooriskaan ei tykkää :D
    Meillä menee hyvin, paitsi että yksi ikuisuusongelma saa mut raivon partaalle: Nimittäin toisille koirille rähjääminen. Välillä molemmat koirat menee nätisti ohi koirista ja on kuin pikku enkeleitä, mutta välillä taas raivotaan hulluna. Koitan nyt jotenkin ongelmaa ratkaista.
    Mutta siis muuten kuuluu hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :)

      Huh, ei siis olla tämän "ongelman" kanssa ainoita.

      Voi että..onpas jännä. Olisiko mahdollista, että jokin piirre/ominaisuus vastaantulevassa koirassa/koirissa saa koirat rähjäämään? Vai onko tilanteessa jotain erilaista, mikä saa koirat käyttäytymään näin? Toivottavasti tämä ongelma selviäisi mahdollisimman pian :) Tsemppiä!

      Poista
  2. Meillä myös ongelmana isojen koirien pelkääminen. Tai ei niitäkään kaikkia pelätä. Unna pelkää pimeellä isoja ja mustia koiria. Tästä hyvä esimerkki on, kun iltaisin tavataan lenkillä meidän naapurin todella kiltti, mutta iso ja musta rottweiler. Päivisin Unna tykkää tuosta naapurin koirasta, mutta iltaisin ei.. Alkaa vaan pelästynyt haukkuminen ja piiloon meneminen.

    Tervetuloa lukijaksi minun blogiini: http://irisnewwayhome.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Tuo pimeä voi oudoksuttaa koiraa, kun vastassa onkin tumma ja iso koira. Onneksi kyse ei ole mistään hirveän suuresta "ongelmasta" :-)

      Käyn kurkkaamassa blogisi!

      Poista
  3. Meilläkin oli aikoinaan ongelmana mustasukkaisuus. Jos toinen koira tuli luokseni rapsuteltavaksi, Sofi tunki heti väliin ja yleensä ärähti tai murisi vähän. Luojan kiitos tästä on päästy eroon, kehuminen Sofin ollessa nätisti auttoi paljon. Joskus myös toisen koiran omistaja pyysi Sofin luokseen ja antoi sille huomiota. Nykyään Sofi meneekin hyvin usein jonnekin muualle rapsuteltavaksi, jos se huomaa että keskityn toiseen koiraan.

    Toivottavasti tekin pääsette mustasukkaisuudesta eroon eikä siitä muodostu suurempaa ongelmaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin olemme näillä konsteilla yritetty mustasukkaisuudesta päästä eroon ja jonkin verran ollaan jo edetty :-)

      Toivotaan! Ja kiitos tsempityksistä :)

      Poista
  4. Teille on haaste blogissamme: http://oliversheltti.blogspot.fi/2013/09/11-haaste-asioita-hihnan-toisesta-paasta.html :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥ Jos kommenttiboksia ei näy, niin sivun päivittäminen pitäisi auttaa :)